Monen lapsen ja nuoren kotioloja varjostaa vanhemman vakava mielenterveyden oireilu. Tilanteessa koko perhe tarvitsee tukea.
Nuoret, joiden läheinen sairastaa psyykkisesti, ovat huolehtijoita, jotka elävät kuormittavassa elämäntilanteessa ja joutuvat usein ottamaan vastuuta itsestään, perheen arjesta ja joskus sairastuneesta. Pahimmillaan tilanne voi johtaa siihen, että nuori ajautuu omaishoitajan rooliin.
Lapsiomaiset ja nuoret hoivaajat ovat näkymätön ryhmä, joka tunnistetaan ja tunnustetaan huonosti. Vaikka avuntarve ei aina näy ulospäin, lapsiomaisia on paljon. Arviolta joka neljäs alaikäinen elää perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveys- tai päihdeongelma, mutta määrä voi olla suurempikin.
Nämä lapset ja nuoret tarvitsevat tukea. Raskas elämäntilanne ja heille kuulumaton vastuu kuluttavat voimavaroja ja voivat johtaa masennukseen, itsetuhoisuuteen tai syrjäytymiseen. Nuoren työkyvyttömyyden taustalla vaikuttaa usein vanhemman mielenterveyden häiriö. Yli puolet masentuneiden vanhempien lapsista sairastuu itse alle 25-vuotiaana. Ensisijaisen tärkeää on tunnistaa psyykkisen oireilun juurisyyt ja tarjota tukea varhaisessa vaiheessa.
Suuri osa lapsista ja nuorista toivoo mielenterveyspalveluita koululle. Vastuu ei saa jäädä oppilashuollon harteille. Lapsella ja nuorella on oikeus saada palveluita sekä sosiaalihuolto- että lastensuojelulain nojalla. Sama koskee heidän perhettään.
Palvelujärjestelmämme on liian yksilökeskeinen ja pirstaleinen. Tieto eri palveluista vaatii valveutuneisuutta, ja varsinkaan lapset eivät aina tiedä, mistä apua voi saada. Perhekeskeinen työote mahdollistaa tuen koko perheelle. Sairastuneen läheisten tilanteen tunnistaminen onkin oltava sisäänrakennettuna mielenterveyspalveluihin.
Mielenterveyspalvelujen heikko saatavuus ja hoidon jatkuvuuden haasteet ajavat sekä psyykkisesti sairastuneet että heidän läheisensä sietämättömään tilanteeseen. Erityinen huoli on lapsista ja nuorista, joiden vastuulla sairastuneen auttaminen ei saa koskaan olla.
Seuraavalta hallitukselta odotetaan kestäviä ja yhteiskunnallisesti kantavia toimia. Päättäjien on tehtävä tulevaisuuskestävää mielenterveyspolitiikkaa, jossa huomioidaan mielenterveysomaisten tuen tarve. Lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin vahvistaminen on koko yhteiskunnan asia. Kuka tahansa turvallinen aikuinen voi olla lapselle tai nuorelle tärkeä tuki. Kun huoli herää, on jokaisen asia puuttua ja ohjata tarvittaessa avun piiriin – olla välittävä aikuinen.
Kirjoittaja on Mielenterveysomaisten keskusliiton FinFamin toiminnanjohtaja.