Viuh. Siinä se taas meni. Se sähköpyöräilijä. Hiki pukkaa pyöräilykypärän alta ohimoilleni. Ylämäkeä on jäljellä vielä reilu kotvanen. Reiteni ovat tulessa, eikä loska anna armoa.
Viuh. Ja siinä toinen.
Minusta tuntuu, että pyöräni perässä roikkuva pyöräkärry painaa vähintään tuhat kiloa. Se ei todennäköisesti ole totta, sillä lapseni ovat jokseenkin kevyitä yksilöitä, mutta polkaisu polkaisulta kuorma tuntuu vetävän minua vain taaksepäin.