”Osalle Lapin aluepäättäjistä tuntuu olevan aivan se ja sama, miten Laphan tulevaisuudelle käy”, Lapin Kansan pääkirjoituksessa todettiin (25.11.). Kun päätökset vihdoin pitäisi tehdä Lapin omista lähtökohdista, osa päättäjistä katsoo etelään päin kuin pelastusta odottaen.
Löytyy aluevaltuutettuja, lähinnä Meri-Lapin puolelta, jotka liputtavat enemmän tai vähemmän avoimesti Pohde-liitoksen puolesta. Ikään kuin liitos Pohjois-Pohjanmaahan olisi jonkinlainen taikaratkaisu, joka automaattisesti turvaisi palvelut ja poistaisi vuosien aliresursoinnin ja poliittisen halvaannuksen.
On syytä kysyä, miksi osa päättäjistä on valmis luovuttamaan päätösvallan ja itsehallinnon pois juuri nyt, kun sen puolustaminen olisi tärkeämpää kuin koskaan. Ovatko he todella sitä mieltä, että Lapin erityispiirteet – pitkät välimatkat, harva asutus, kaksikielisyys, saamelaisten oikeudet ja yliopistollinen tiedontarve – ymmärrettäisiin paremmin Oulussa kuin Rovaniemellä?
Jos näin on, he ovat selityksen velkaa lappilaisille äänestäjilleen, jotka eivät äänestäneet heitä ajamaan Lapin alasajoa, vaan sen kehittämistä.
Mikään liitos ei poista sitä, että palvelut maksavat ja väestö ikääntyy. Liitoksessa katoaa vain se, mikä vielä on jäljellä: päätösvalta ja mahdollisuus sopeuttaa palveluita Lapin omiin olosuhteisiin. Pohde ei tule viemään Kemiin tai Sodankylään palveluvarmuutta, jota se ei kykene tarjoamaan edes omalla alueellaan. Sen lupaukset ovat poliittisesti käteviä, mutta käytännössä tyhjiä.
Valtuutettujen, jotka avoimesti tai salaa ajavat liitosta, on kerrottava suoraan, miksi he haluavat luovuttaa Lapin päätösvallan muualle. Ja ennen kaikkea heidän on selitettävä, miten he ajattelevat lappilaisten palveluiden paranevan tilanteessa, jossa Lapin osuus kokonaisuudesta pienenee murto-osaksi.
Lappi ansaitsee aluepäättäjiä, jotka puolustavat sen elinvoimaa, eivätkä niitä, jotka ovat valmiita luovuttamaan sen ensimmäisen kriisin kohdalla. Lapin ihmiset ovat nähneet tarpeeksi selityksiä – nyt olisi tekojen aika.