Onnettomuudet: Mal­mi­ju­na suistui jälleen rai­teil­taan

Kuvagalleria: Pidetyn kiek­koe­ro­tuo­ma­rin ura päättyi Ro­va­nie­mel­lä

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Olem­me­ko yhä edel­lä­kä­vi­jöi­tä?

Satakunnan Kansan entinen päätoimittaja Erkki Teikari kirjoitti kolumnissaan (SK 1.9.), että ”ilmaston vuoksi erämaiden aarteita on hyödynnettävä, mutta haitat on korvattava hankkeista kärsiville”.

Hän totesi myös, että "Lapin kunnat siis ratkaisevat, mistä malmia otetaan. Esimerkiksi Utsjoki on sanonut kaikelle "ei". Ranualla mennään tukka putkella kaivamaan palladiumia ja muuta arvotavaraa jo ensi vuonna – tosin 30 vuoden aprikoinnin jälkeen."

Haitat on siis korvattava? Vaikeaa lienee määritellä, ketkä kärsijöitä ovat eli millainen kärsimys korvataan? Lainsäädäntö tietysti määrittelyssä paljon auttaa, kuten myös aiemmat käytännöt, mutta olisiko lakeja ja käytäntöjä tarpeen muuttaa?

Fakta on, että Suomessa on kaivostoimintaan paljon tiukemmat säädökset kuin Kiinassa tai Venäjällä, joten eikö ole globaalisti järkevämpää kaivaa metalleja Suomessa? Seuraako siitä sitten kärsimystä vai globaalia hyötyä?

Kun esimerkiksi Utsjoki on sanonut kaikelle kaivostoiminnalle ei, eikö se voi olla globaali haitta? Tuolloin Utsjoelta kaivamatta jääneet malmit kaivetaan Kiinassa tai Venäjällä ja päästöt ympäristöön haittoineen ovat suuremmat.

Me suomalaiset olemme tottuneet olemaan edelläkävijöitä. Pitäisikö meidän olla sitä myös ympäristöajattelussa siten, että ottaisimme huomioon ympäristövaikutukset globaalisti, emmekä vain sen perusteella mitä olohuoneen ikkunasta näemme?

Kirjoittaja asuu Porissa.