Tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista osaa ja haluaa käyttää digipalveluita. Laskentatavasta riippuen näin vastaa noin 93 prosenttia kansalaisista.
Digi- ja väestötietovirasto onkin esittänyt, että tulevalla hallituskaudella digitaalisesta asioinnista tehtäisiin lakisääteisesti ensisijainen asiointitapa heille, joille digipalveluiden käyttö on mahdollista. Tämä olisi myös taloudellisesti järkevä kehityssuunta.
Onko Suomi valmis digin ensisijaisuuteen? Ovatko organisaatioiden tarjoamat digipalvelut sillä tasolla, että tämä on mahdollista? Eihän toimimattomien palveluiden käyttöä voida edellyttää. Entä miten on käyttäjien laita? Suomalaisista 36 prosenttia ilmoittaa, että tarvitsee säännöllisesti apua digilaitteiden käytössä.
Ensisijaisesti digitaalinen asiointi tulee olemaan meistä monille iso haaste, muuttaa haasteet on tehty voitettaviksi. Haasteiden voittamiseksi tarvitsemme rohkeutta, tässä tapauksessa digirohkeutta. Digirohkeus syntyy organisaatioiden ja ihmisten yhteistyöllä.
Digirohkeat organisaatiot huomioivat palvelujen rakentamisessa ihmisten arjen ja tarpeet. Ne uskaltavat kehittää, uudistaa tai jopa hylätä huonolaatuisia palveluita. Digirohkeat ihmiset uskaltavat yrittää ja kokeilla, mutta myös myöntää, että eivät osaa kaikkea. Digirohkeus auttaa sinnittelemään jatkuvassa teknologisessa murroksessa mukana silloinkin, kun vähän hirvittää.
Kun tämä yhteistyö toimii, syntyy digirohkea yhteiskunta. Se tukee digitaalisen osaamisen kehittämistä ja luo ympäristön, joka kannustaa omien palveluiden ja taitojen jatkuvaan ja ennakkoluulottomaan kehittämiseen. Se myös ymmärtää, että tarvitaan riittävästi tukea paitsi niille, joille digi ei ole mahdollinen, myös kaikille meille, joita digi ajoittain haastaa.
Haluan haastaa kaikki kasvattamaan omaa ja lähiyhteisönsä digirohkeutta. Sillä digirohkeus on edellytys sille, että ensisijaisesti digitaalinen Suomi on mahdollinen.
Kirjoittaja on Digi- ja väestötietoviraston digituen johtava asiantuntija.