Yhteiskunnan päättäjillä on huoli nuorten jaksamisesta. Moni poliitikko on ottanut asiakseen nostaa nuorten huoli elämästä puheenaiheeksi. Hyvä näin. Julkaistun tutkimuksen mukaan nuorten käppyrä tyytyväisyydestä valuu vahvasti alaspäin.
Nuorisotutkimusverkoston tutkimuksessa nousee esiin koronan vaikutus tyytyväisyyteen tai paremminkin tyytymättömyyteen. Ei ihmekään, sillä tuttuja tapoja ja rutiineja pitää muuttaa. Nyt kun ei pääse seuraamaan suosikkiartisteja Ruisrockiin ja ylioppilasjuhlien vierasmäärää pitää rajoittaa, niin alkaahan se tympiä.
Nuorten pahoinvointi nousi esiin Koskelan tapauksen yhteydessä, missä 16-vuotias nuori sai surmansa. Kuinkahan tyytymättömiä elämäänsä nämä nuoret päätekijät olivat ennen julmaa tekoaan. Se on ainakin varmaa, että seuraavat vuodet ovat entistäkin ankeampia. Tyytyväisyysbarometriin ei tulisi pojilta kovin monta pistettä.
Sisäministeri Maria Ohisalo myönsi, että nuorten turvaverkoissa on puutteita. Hienoa, että ministeri myöntää puutteen. Nyt pitää seurata, milloin tuo puute saadaan korjattua. Kuinka monta Koskelaa pitää tapahtua ennen kuin lastensuojeluun aletaan tosissaan panostaa. Jos nuori hakee apua elämäntilanteeseensa ja hänelle kerrotaan, että muutaman kuukauden kuluttua voimme palata asiaan, niin asiat eivät ole oikein.
Nuoren turvaverkon kutominen alkaa jo kotoa. En vähättele yhtään vanhempien vaikutusta, kun lapsi alkaa hakea rajoja elämänpolullaan. Ainakin joskus sanottiin, että se vanhempi, joka ei aseta lapselle rajoja ei rakasta lastaan. Voi kai se niinkin olla. En silti ole vakuuttunut, että "hyvästä" kodista tuleva nuori sopeutuu aina ongelmitta yhteiskunnan normeihin. Insinööri-Iineksen ja opettaja-Olavin ihanasta lapsukaisesta voi kasvaa luokan pahin riiviö.
Nuorena on tärkeää kuulua johonkin porukkaan. Porukkaa koostuu usein luokkakavereista tai saman harrastuksen piirissä olevista nuorista. Nyt koronarajoitusten vuoksi yläkoululaiset ja toisen asteen opiskelijat siirtyvät etäopetukseen. Osa nuorista otti tiedon hyvillään vastaan, osa ei. Sosiaaliset kontaktit vähenevät etäopiskelun myötä. Välitunneilla ei päästä fyysisesti yhdessä lumisotasille (jos se edes on sallittua), vaan pelataan virtuaalisesti taistelupelejä. Se lienee on ilman etäopiskeluakin nykypäivää.
Katseet pitäisi kohdistaa nuorten pahoinvoinnissa seurausten lisäksi syihin. Kodin ja koulun lisäksi tärkeäksi osaksi nousee vapaaehtoinen seuratyö. Järjestöjen tekemää työtä pitää arvostaa muutenkin kuin juhlapuheissa. Jo yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle maltaita. Annetaan edes pieni osa tuosta summasta etukäteen järjestöjen kautta nuorison harrastustoimintaan, niin tyytyväisyyskäppyrät lähtevät nousuun ja rahaakin säästyy.