Nuoret ovat enimmäkseen normaalipainoisia, mutta näen työssäni yhä useammin ääripäiden ilmiöitä. Vastaanotolleni hakeutuu teini-ikäisiä tyttöjä, joiden tanssi, luistelu tai muu urheiluharrastus on kääntynyt väärälle uralle: omaan kehoon kohdistuvaan pakonomaiseen tarkkailuun ja vääristyneisiin ajatuksiin ulkonäöstä.
Taustalla vaikuttaa laajempi ulkonäkökeskeinen kulttuuri. Nuoruusiässä on luonnollista vertailla itseään muihin, mutta ongelma syntyy, kun nuorella ei vielä ole käsitystä siitä, mikä on normaalia ja mikä ei. Tätä vasta harjoitellaan, ja vastuu on aikuisilla: vanhemmilla, opettajilla, ohjaajilla ja valmentajilla.
Ongelmia vastaanotolla näkyy nuorilla, joilla liikunta- ja urheiluharrastaminen on runsasta, jopa 4–7 kertaa viikossa. Erityinen riski on esteettisissä lajeissa kuten tanssi, voimistelulajit ja taitoluistelu. Niissä painotetaan suorituksen tarkkailua ja näyttävyyttä tavalla, joka helposti ruokkii epävarmuutta.
Nuori ansaitsisi tukea terveeseen kehosuhteeseen ja kokemuksen siitä, että oma arvo ei riipu ulkonäöstä tai virheettömästä suorituksesta.
Syömishäiriöiden riski kasvaa, kun nuoren mieleen iskostuu ajatus siitä, että keho on jatkuvan tarkkailun ja arvioinnin kohde. Tanssi- ja urheilupiireissä painonhallintaa saatetaan sivuta ohimennen, mutta nuori voi helposti tulkita viestin väärin.
Kun kehonkuva vääristyy, seurauksena voi olla rajoittavaa syömistä, liiallista treenaamista ja lopulta vakava sairaus. Syömishäiriö ei ole pelkkä ohimenevä vaihe, vaan se voi vaarantaa nuoren terveyden vuosiksi.
Ohjaajien tulisi varoa antamasta kommentteja painosta ja ulkonäöstä, ja sen sijaan vahvistaa nuoren kokemusta siitä, että hän kelpaa ja on arvokas juuri sellaisena kuin on. Terveen kehosuhteen tukemisen merkitys korostuu, kun some ja keskinäinen vertailu tarjoaa vääristyneitä malleja.
Rovaniemellä toimivien nuorten urheilun parissa työskentelevien olisi nyt syytä pysähtyä ja tarkastella omia arvojaan. Meidän aikuisten tehtävä on varmistaa, että harrastukset tukevat nuoren terveyttä ja itsetuntoa – eivät horjuta niitä.
Pienikin kommentti ulkonäöstä voi jäädä kytemään nuoren mieleen ja vähitellen äityä tulipaloksi, joka aiheuttaa suurta inhimillistä kärsimystä, vakavia toimintakyvyn ongelmia ja tarpeen psykiatriselle hoitokontaktille.