Lapset ja nuoret eivät saa tarpeeksi apua mielenterveysongelmiin. Ongelmat ovat paljon yleisempiä kuin luullaan ja yleistyvät, jos asioille ei tehdä mitään. Noin puolet aikuisiän mielenterveysongelmista on alkanut jo ennen murrosikää ja 75 prosenttia ennen 24 vuoden ikää.
Lasten koulumenestys riippuu paljon heidän mielenterveydentilasta. Jos on paha olla, jäävät helposti koulutyöt toiselle sijalle. Koulussa ja kotona ihmetellään, miksi tehtäviä ei ole tehty. Vastaukseksi ei riitä, ettei ole jaksanut. Heikko koulumenestys ennakoi työttömyyttä ja huonokuntoisuutta.
Ahdistuneiden, masentuneiden ja syrjäytyneiden nuorten määrä kasvaa, eivätkä päättäjät ymmärrä, miten paljon nuorten hyvinvointi vaikuttaa kaikkien elämään. Kuka tekee työt ja maksaa verot, joilla hyvinvointiyhteiskunta pysyy pystyssä? On ihmisiä, jotka eivät näytä ulospäin sitä, miten tuskissaan ovat.
Ongelma on ollut kauan tiedossa, mutta muutosta ei ole satu aikaan. Tuntuu, että mielenterveysongelmista vain puhutaan eikä niiden eteen tehdä mitään näkyvää. Digipalvelut ovat ruuhkaisia, eivätkä työntekijät ehdi vastata kunnolla kaikille apua hakeville.
Jos nuorten ongelmia ei saada kuntoon, jää monella elämä elämättä ja kokematta. Masentuneena normaalitkin asiat tuntuvat suurilta vuorilta, joita on mahdoton ylittää. Nuori voi hukuttautua someen päästäkseen eroon ahdistavasta todellisuudesta ja eristäytyy kaikelta elämisen arvoiselta. Hän voi kääntyä päihteiden ja huumeiden turviin, että saisi lievitettyä tuskansa.
Minulla oli huono olla. Vasta jälkeenpäin tajusin, kuinka huonosti asiat olivat. Jokainen päivä oli selviytymistä. Kun hain viimein apua, minulle jäi tunne, ettei huolia, pelkojani, ahdistustani tai ongelmiani otettu tosissaan. Tuntui, etteivät ongelmani olleet tarpeeksi suuria. Onko nuoren oltava itsetuhoinen ennen kuin häntä autetaan?
Mielenterveystyöntekijät joutuvat priorisoimaan, keitä autetaan ja ketkä jätetään selviämään omin avuin. Tämä on väärin, koska kaikkien apua tarvitsevien tulisi saada sitä.
Jos matalan kynnyksen palveluita olisi tarjolla enemmän, yhteiskunta säästäisi, koska harvempi nuori joutuisi sairaalahoitoon. Ongelmiin on helpompi puuttua, kun ne ovat vielä pieniä. Olisi hyvä, jos kouluissa olisi kuraattorin ja terveydenhoitajan lisäksi mielenterveyshoitaja.
Meidän jokaisen olisi hyvä muistaa, että pienikin teko – hymy, ystävällinen asenne tai luokkahengen ylläpitäminen – merkitsee paljon, koska ikinä ei voi tietää, minkälaisia haasteita joku käy läpi elämässään.