Suosi suomalaista. Uutisoinnissa on ollut viime aikoina ulkolaisen lihan esiinmarssi suomalaisessa ruuan tuotannossa. Possu kun on halvempaa Tanskassa tai Saksassa kasvatettuna kuin kotimaassa. Siksi sitä meille tarjotaan, sievästi Suomessa muoviin pakattuna ja makkaraan piilotettuna. Samaan aikaan eurooppalaiset maanviljelijät järjestävät traktorimarsseja vastustaessaan unionin maatalouspolitiikkaa.
Sitä samaa, jonka takia suomalaisella viljelijällä alkaa usko ja ymmärrys loppua alan tulevaisuuteen ja omaan toiminnan kannattavuuteen. Puhutaan ekologisesta viljelystä, puhtaista elintarvikkeista ja luomusta. Tosiasia lienee että suomalainen normaali leipävilja, kuin myös liha, on Euroopan mittapuulla luomua. Maailmalla kun kasvatusmetodit ovat tulos ja raha ensin, laatu sitten.
Kuluttaja saa ne lisäainejäämät.
Huoltovarmuus on ajan teema myös. Vanhoina huonoina aikoina Suomi selvisi, kun melkein joka talolla oli pihaviljelmä perunaa, kanoja ja ehkä porsas kasvamassa. Ja joillakin jopa piilossa, kansanhuollon löytämättömissä.
Nykyisin ei kukaan osaa, eikä kai edes opeteta, kasvimaan tekoa, kanojen pitoa saati että uskaltaisi possun kasvattaa. Ei voi, kun kaikesta pitää olla direktiivilomakkeet tehtynä ja täytettynä.
Olisiko paikallaan normien, kieltojen sekä turhan säännöstelyn purkaminen ja siirtyminen hieman vapaampaan yhteiskuntaan.
Siihen missä ei kaikessa ylimpänä ole unionistinen ohjesääntö, simputus ja byrokratia. Siihen hyvään aikaan jonka allekirjoittanutkin muistaa, työllä pärjäsi, kotona kasvatettiin niin perunat, kasvikset kuin lihamullikatkin. Marjat, sienet kerättiin metsästä, mansikat omista penkeistä. Kuulostaa ehkä utopistiselta nykynuorista netteineen, kännyköineen, mutta ei se aika kovin kaukana takana ole, ja kun maalla on mukavaa niin sieltä sitä löytyy vieläkin.
Paluu vanhaan vaatisi noiden avaruudesta peltoja, viljelyksiä ja possuja vahtivien satelliittien ja niiden käyttäjien syrjäyttämistä.
Tilalle tulisi ottaa kotimainen tekemisen vapaus ja vastuullisuus. Maanviljelyn sekä viljelijöiden työn ja toiminnan kunnioittaminen. Sillä kaikki, niin teollisuuden teräkset, öljy, puuvilla, hedelmät kuin leipäviljakin tulevat maasta. Maasta me elämme, myös kaupungeissa.