Suomen taloustilanne on heikko. Työttömyysaste on noussut 9,6 prosenttiin. Tilanteen todetaan olevan synkkä, erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien kohdalla. Kaikki lienevät samaa mieltä, että jotain kilpailukyvyn parantamiseksi pitäisi tehdä.
Jo pidemmän aikaa eri yhteiskunnallisissa keskusteluissa on Suomen kilpailukykyä, taloutta ja työehtosopimuksia verrattu lähinnä Ruotsin ja Saksan malleihin, koska ne ovat maantieteellisesti ja historiallisesti lähellä Pohjoismaita. Näillä mailla on myös samankaltainen pohjoiseurooppalainen hyvinvointiyhteiskuntamalli ja pääasiassa vientivetoinen elinkeinorakenne.
Ruotsi ja Saksa ovat myös Suomen suurimpia kauppakumppaneita, ja niiden aiempi taloudellinen menestys on tarjonnut usein opittavaa Suomelle. Niiden taloushistoriasta ja kehityksestä ollaan usein haettu myös selityksiä Suomen jäämiselle jälkeen talouskehityksessä ja kilpailukyvyssä.
Olen pitkään ihmetellyt, miksi keskusteluissa ei nosteta esiin Norjan työehtosopimuksia ja työmarkkinoita, jotka toimivat eri lailla. Tietenkin Norjan taloustilanne on erilainen kuin muissa verrokkimaissa, mutta joitain kohtia voisi nostaa keskusteluihin myös Suomen talouskeskusteluissa, kun halutaan parantaa kilpailukykyä.
Norjassa on lähtökohtaisesti paremmat palkat kuin Suomessa, mutta Norjassa puhutaan usein vuosipalkasta kuukausipalkan sijaan. Tämä johtuu siitä, että Norjassa suurin osa kuukausipalkkalaisista saa vain 11 kuukauden palkan. Kesälomarahana pidätetään 10,2–14,3 prosenttia kuukausipalkastasi riippuen siitä, kuinka moneen lomapäivään sinulla on oikeus.
Näin ollen työnantajan pitää maksaa vain 11 kuukauden palkka työntekijöilleen. Toki työnantaja vastaa kaikista muista sivukuluista, kuten työttömyysturva- ja eläkemaksuista, joista Suomessa maksajana toimii pääasiassa palkansaaja.
Moisen summan vieminen kuukausipalkasta tuntui aluksi järkyttävälle, mutta lopulta aloin ymmärtää, miten hienosti malli lopulta toimii. Valtio subventoi palkkamallia niin, että kesälomarahan saa verovapaasti ja joulukuun palkasta tarvitsee maksaa vain puolet normaalista veroprosentista.
Näin valtio tulee vastaan ja tukee ihmisten kuluttamista ja myös kotimaista kulutusta, palveluiden ostoa ja työllisyyttä. Norjan tilastokeskuksen mukaan norjalaisten kuluttaminen onkin korkeinta Pohjoismaissa ja yksi korkeimmista Euroopassa.
Voisiko tällaisessa palkkamallissa olla ratkaisu myös Suomen kilpailukyvyn parantamiseen ja lähes 20 vuotta paikallaan junnanneeseen talouteen?