Kaupunginjohtaja Ulla-Kirsikka Vainio pitää todennäköisenä, että lakiin kirjataan vuorokausimäärä, jonka puitteissa asumiseen tarkoitettua huoneistoa voi käyttää myös majoitustoimintaan (LK 5.2.). Norjassa majoitusta voi tarjota 90 vuorokautta vuodessa. Vainion mukaan Norjan malli auttaisi jo aika hyvin Rovaniemen tilanteessa.
Norjan malli sinetöisi Rovaniemen nykyisen asuntojen majoituskäytön. Se auttaisi majoitustoimintaa harjoittavia, mutta heikentäisi asukkaiden asemaa. Asunto-osakeyhtiöiden osakkaille määräytyisi pakko-osakkuus majoittajien liiketoiminnan kustannuksiin ja riskeihin. Häiriöt, sotkut ja naapureiden vaihtuvuus jatkuisivat myös pientaloalueilla. Asunto- ja työvoimapula jatkuisivat.
Norjan malli ei ole Norjassakaan ratkaissut rajanvetoa lyhytvuokrauksen ja majoituksen välillä. Norjan kunta- ja alueministeriö on ohjeistanut kuntia asunnon käyttötarkoitusta arvioitaessa pohtimaan, käytetäänkö asuntoa ensisijaisesti asumiseen vai kaupalliseen majoitukseen. Kunnan tulee arvioida, vaikuttaako muuttunut käyttötapa kielteisesti lähiympäristöön kasvavan melun, pysäköintitarpeen ja liikenneruuhkien vuoksi. Asunnon käyttötarkoituksen muuttuessa sen riski- ja paloluokkaa voidaan joutua nostamaan.
Rovaniemellä etenkin keskikaupungin asuntomajoitus tapahtuu majoituskäyttöön hankituissa asunnoissa. Niitä käytetään matkailusesonkiaikana majoitukseen. Muulloin ne ovat tyhjillään. Näyttäisi siltä, että norjalaisenkin tulkinnan mukaan asuntomajoitus täyttää kaupallisen liiketoiminnan tunnusmerkit. Majoituksen ja lyhytvuokrauksen erottamisen osalta Norjan ja Suomen laintulkinta ovat lähellä toisiaan.
Norjan malli heikentäisi asumisen ja elämisen laatua. Lyhytvuokrauksen vuorokausirajaksi tulee määritellä 25–30 vuorokautta vuodessa. Lyhytvuokrata saa vain omassa asuinkäytössä olevaa asuntoa. Asunnot tulee käyttää asumiseen, ei kaupalliseen majoitustoimintaan.