PAUKKUPAKKASET: Pak­ka­nen alkaa ki­ris­tyä vii­kon­lop­pua vasten – it­se­näi­syys­päi­vä­nä hä­tyy­tel­lään monin paikoin -35:tä astetta

RAVINTOLARAJOITUKSET: Ro­va­nie­mel­lä tiu­kem­mat ra­vin­to­la­ra­joi­tuk­set vii­kon­lo­pus­ta alkaen – ko­ronapas­sil­la ra­joi­tuk­sia ei tar­vit­se nou­dat­taa

Mainos : Anna lah­jak­si pai­kal­li­sym­mär­rys­tä. Tutustu Lapin Kansan joulun ti­laus­tar­jouk­siin tästä.

Kolumni

Nor­ja­lai­set menevät ää­rim­mäi­syyk­siin – näin löysin black metalin 42-vuo­tiaa­na

Vauraan vuoristomaan asukkaat vievät asiat vähän pidemmälle kuin muut. Musiikissa se tuotti black metalin, jonka kovin ydin valkeni melankoliselle suomalaiselle vasta keski-ikäisenä.

Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti Henri Anundi on kahden pienen lapsen isä, joka lepäilee rovaniemeläisessä mainostoimistossa arkisin.
Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti Henri Anundi on kahden pienen lapsen isä, joka lepäilee rovaniemeläisessä mainostoimistossa arkisin.

Norjalaiset ovat extreme-porukkaa. Rahaa on kuin roskaa, pikkulapset ja eläkeläiset käppäilevät puolitoistakilometristen vuorten huipuille ja jalkapallossakin he tuottavat pelaajia maailman eliittiin. Hiihtäjistä puhumattakaan.

Öljy- ja kalamiljardeista huolimatta länsinaapurin lähihistoriaan mahtuu synkkyyttä. Breivik ei unohdu meidän elinaikanamme, ja viime viikolla Kongsbergissä jousihyökkääjä tappoi viisi ihmistä.

1990-luvulla puhuttivat kirkkojen tuhopoltot. Tekijöiksi paljastuivat uuden musiikkigenren, black metalin, pohjoismaiset pioneerit, jotka eivät tyytyneet rock-musiikille jo kliseiseen paholaiskuvastolla vihjailuun. Norjalaisnuoret heittäytyivät koko sielullansa Beelzebubin kelkkaan ja julistivat väärinpäinristit kaulassa sodan kristinuskoa vastaan. Tuloksena oli tulta, verta ja pirun nopeaa musiikillista mustaa messua.

Bläkkisbändit olivat aidosti pelottavia. Kuten ruotsalainen kaverini tuohon aikaan summasi, amerikkalainen gangsta rap ja norjalainen black metal lienevät ainoita pop-musiikin alalajeja, joiden artistit ovat tappaneet kollegoitaan.

Sumun peittämällä Syväsenvaaralla poljin suohon kohta kolmekymmentä vuotta vanhat ennakkoluuloni black metalin imagoa kohtaan ja kuuntelin musiikkia. Kalliomaaston, tihkusateen ja Satyriconin aikaisen tuotannon epäpyhä liitto heitti minut hetkessä hevosen selkään Keski-Maan taistelutantereelle tappara tanassa.

Tämä primitiivinen musiikki on kuin tehty painamaan läpi lokakuun synkkyyden hampaat irvessä. Kylmänpimeä asfalttimaisema muuttuu Blashyrkhin fantasiamaailmaksi, kun kuuntelee Immortalin Diabolical Fullmoon Mysticismia. Mikään, mikä kuulostaa tältä, ei voi saada alkuaan lämpimässä maassa.

"Mikään, mikä kuulostaa tältä, ei voi saada alkuaan lämpimässä maassa."

Black metal on kolmessa vuosikymmenessä poikinut globaalin liikkeen, jonka vanavedessä on seurannut hyvin kyseenalaisia aatesuuntia. Mutta norjalaisjannut, jotka laittoivat kaiken alulle, eivät olleet mitään turhanpäiväisiä puuhastelijoita.

Nykyään black metal on jopa osa Norjan maabrändiä ja moni 1990-luvun hautakivenpotkijoista on palkittu taiteilija. Toiset taas tappoivat itsensä tai jonkun toisen ja saivat vankilatuomioita.

Lyhyt oppimäärä siitä, miten kaikki sai alkunsa, on saatavilla Yle Areenassa. Helvetti soikoon - norjalaisen black metalin historia on loistava dokumenttisarja myös sellaisille, joita metallimusiikki ei voisi vähempää kiinnostaa.

Kaipaatko valoa pimeyteen? Kuuntele black metalia.