No­peas­ti teh­dys­sä graf­fi­tis­sa tai tagissa voi olla tai­de­ar­voa siinä missä pitkään teh­dys­sä teok­ses­sa – Maan alta löytyi Suomen graf­fi­tin his­to­riaa

Jos tageja pidetään pelkästään töhryinä, kyse on pitkän linjan graffitiharrastajan Juho Toiskallion mukaan osin puutteellisesta kulttuurin tuntemuksesta. Toiskallio vei Lännen Median tutustumaan graffiti- ja katutaidekulttuuriin Helsingin Itä-Pasilaan, jossa on kattavasti katutaiteita ja uutta sekä vanhaa kirjaingraffitia. Maan alla ajoluiskan päässä on säilynyt teoksia 30 vuoden takaa.

Metallioviin on syntynyt katutaidekokonaisuus, kun liisteritekniikalla tehdyn taideteoksen ympärille on maalattu tageja. Juho Toiskallio arvostaa sitä, että elämä ja sen eri muodot näkyvät kaupunkiympäristössä.
Metallioviin on syntynyt katutaidekokonaisuus, kun liisteritekniikalla tehdyn taideteoksen ympärille on maalattu tageja. Juho Toiskallio arvostaa sitä, että elämä ja sen eri muodot näkyvät kaupunkiympäristössä.
Kuva: Arttu Laitala

Sillan alla on mustista täplistä koostuva edesmenneen Perttu Häkkisen muotokuva, portaiden vierustaa värittää abstrakti maalaus ja betoniseinään on maalattuja värikkäitä kirjaimia. Sillan pylvääseen on liimattu kaksi keraamista oravaa, ja käytävän perällä pilkistää lisää väriä, muotoja, kirjaimia...graffiteja.

– Tämä Perttu Häkkisen muotokuva on enemmän katutaidetta, kun perinteinen graffiti perustuu aina kirjaimiin kuten tekijän nimeen tai tagiin, Toiskallio taustoittaa.

Kuvataiteilija, graafinen suunnittelija ja pitkän linjan graffitiharrastaja Juho Toiskallio kertoo, että Helsingin Itä-Pasila on oivallinen paikka graffiteihin ja katutaiteisiin tutustumiseen, koska alueella on monipuolisesti modernia katutaidetta ja uutta sekä vanhaa kirjaingraffitia.

Vaikutteita New Yorkista

Värikkäiden ja huolella tehtyjen maalausten lisäksi Itä-Pasilan harmaissa seinissä ja sillanpylväissä on paljon nopeasti tussilla tai spraymaalilla tehtyjä kirjainyhdistelmiä ja lyhyitä sanoja, tageja.

Monet mieltävät ne töhryiksi. Toiskallio on asiasta eri mieltä. Hän ei haluaisi käyttää edes töhry-sanaa.

– Siinä on kyse ehkä vähän puutteellisesta kulttuurin tuntemuksesta. Mielestäni hieno tagi voi olla paljon hienompi kuin monta tuntia ja useita värejä sisältävä iso teos.

Toiskallio osoittaa sillan reunaan mustalla spraymaalilla kirjailtua Japhy- ja Para-tekstiä. Ne ovat selkeitä ja helposti luettavia tageja, joissa on pieniä yllätyksiä ja vivahteita. Ne kumartavat Toiskallion mukaan 1960- ja 1970-luvun New Yorkin graffitikulttuuriin.

Graffitit ja niiden tyylit ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Esimerkiksi 1990-luvulla graffiteja vastustettiin laajasti, minkä takia niiden tyyli muuttuivat yksinkertaisemmiksi.

– Kun jostain oli puhdistettu graffiti, harmaaseen seinään tehtiin vaikka vain viivaa. Sillä näytettiin, ettei tämä lopu, vaan muuttuu ainoastaan yhteiskunnan reaktioiden mukana.

Ajoluiskan perällä maan alla on säilynyt teoksia 1990-luvun alusta.
Ajoluiskan perällä maan alla on säilynyt teoksia 1990-luvun alusta.

Vuosituhanteen vaihteesta lähtien katutaiteet ovat yleistyneet ja tulleet lähes salonkikelpoisiksi. Esimerkiksi viime vuosikymmenen aikana koko kerrostalon seinän kokoiset maalaukset eli muraalit ovat yleistyneet.

Toiskallio hieman kritisoi kuratoituja ja tilaustöinä tehtyjä teoksia. Niissä on vaarana, että aiheissa päädytään kompromisseihin ja kantaaottavuus vähenee.

Tunnelin perällä on graffitin historiaa

Graffiteilla ja katutaiteilla on vuosikymmenien pituinen historia, vaikka ne ovat lyöneet läpi vasta viime aikoina. Toiskallion mielestä on tärkeä esitellä graffitin kerroksellisuutta. Hän haluaa näyttää paikan, jossa on säilynyt teoksia 1980- ja -90-luvun vaihteesta.

Tageja on maalattu Pasilassa moneen paikkaan, kuten sillan pylväisiin.
Tageja on maalattu Pasilassa moneen paikkaan, kuten sillan pylväisiin.

Kuljemme Itä-Pasilan harmaiden kerrostalojen väleissä. Alueella on Helsinki Urban Art ry:n kuratoima katutaidealue, joka on perustettu vuonna 2017.

Alueella on noin 50 kotimaisen ja ulkomaisen tekijän katutaideteosta. Teoksia on sillan alusissa, talojen seinissä, pylväissä, liikennemerkissä ja porrastasanteilla.

Lopulta maan alla ajoluiskan päässä on muutama teos, jotka ovat osa suomalaisen graffitikulttuurin historiaa. Niihin aika ja eroosio ovat tuoneet omat mausteensa.

Betoniseinässä on vuonna 1991 Astronin ja Dabin tekemä graffiti, jossa lukee evil (suom. paha). Toiskallio taustoittaa, että aikoinaan graffitiin voitiin valita jokin hauska tai jännittävä sana, kuten evil ja tyylitellä se seinään. Monesti graffiteissa toistetaan myös oman tagin tai maalausryhmän nimeä.

Joskus graffitimaalauksissa on hahmoja, jotka kiinnittävät helposti katsojan huomion. Portaiden vieressä on abstrakti taideteos.
Joskus graffitimaalauksissa on hahmoja, jotka kiinnittävät helposti katsojan huomion. Portaiden vieressä on abstrakti taideteos.

Kirjainyhdistelmiin on lisätty usein myös hahmoja. Niiden avulla on muun muassa mahdollisuus kiinnittää ohikulkijan huomio.

– Tässä on torahampainen taikuri, joka on i-kirjaimen paikalla.

Evilin läheisyydessä on paksuista kirjaimista muodostunut kirjainyhdistelmä ftb, joka on lyhenne lauseesta fuck the buff. Se vastustaa graffitien puhdistamista.

– Kehotus on näemmä toiminut, Toiskallio naurahtaa.

Kampanjasta muodostui ajojahti

Teoksista näkyy selvästi, että ne ovat vanhoja ja että tekninen taituruus ei ole samaa tasoa kuin uusissa maalauksissa. Tähän on luonnollinen selitys.

Modernin katutaiteen lisäksi alueella on myös perinteistä kirjaingraffitia.
Modernin katutaiteen lisäksi alueella on myös perinteistä kirjaingraffitia.

– Niiden välissä on 30 vuoden kehitys.

Sinä aikana muun muassa maalit ovat kehittyneet. Aikoinaan graffititaiteilijat maalasivat tavallisilla automaaleilla, mutta nykyään taiteenlajia varten on kehitetty omia spraymaaleja.

Teokset ovat suomalaisen graffitin historiaa. Vanhoja teoksia on säilynyt hyvin vähän, koska graffiteja on pidetty töhryinä ja ilkivaltana ja sen takia niistä on yritetty päästä eroon. Esimerkiksi Helsingin kaupunki lanseerasi 1990-luvun lopussa laajan Stop töhryille -kampanjan, jonka tarkoituksena oli puhdistaa kaupunki graffiteista, tarroista, tageista ja julisteista.

Toiskallio kertoo, että kampanjasta muodostui ajojahti, jossa vartiointi- ja puhdistusyritykset rikastuivat ja monelle graffitiharrastajalle määrättiin kohtuuttomia korvausvelvoitteita. Hanke maksoi myös miljoonia, eikä se lannistanut harrastajia.

Toiskallion mukaan graffitien vastustus on osittain johtunut siitä, ettei taidemuotoa ja sen eri puolia ole ymmärretty.

Itä-Pasilassa on monipuolisesti erilaista katutaidetta.
Itä-Pasilassa on monipuolisesti erilaista katutaidetta.

Tietoa piti hakemalla hakea

Juho Toiskallio innostui graffiteista 1980-luvulla, kun uusi taiteenlaji tuli Suomeen hiphop-kulttuurin mukana.

– Tuntui, kuin koko asia olisi tullut jostain ulkoavaruudesta.

Siitä lähtien harrastus on kulkenut hänen mukanaan. Tänä vuonna häneltä on julkaistu kirja Graffiti - Wraitterin käsikirja, jossa hän esittelee graffitia, sen historiaa ja opastaa niiden tekemiseen.

Toiskalliolle läheisintä on perinteinen kirjaingraffiti. Se on lähtenyt hänellä kuten monella muullakin aikoinaan tikkukirjaimilla seinään kirjoitetuista was here -merkinnöistä.

Harrastuksessa viehätti aikoinaan myös se, että kaikesta piti ottaa itse selvää. Tietoa piti etsiä ja kaivaa, koska 1980-luvulla apua ei löytynyt internetistä muutamalla napin painalluksella.

Hän myöntää, että harrastukseen liittynyt kapinallisuus ja luvattomuus myös viehättivät.

Harva tekee ilkivallan takia

Graffitit eivät ole Toiskallion mielestä ainoastaan taidetta. Monelle harrastajalle se on elämäntapa, jonka ilmentymiä seiniin maalatut teokset ovat.

Jotkut tekijät rentoutuvat maalatessaan, ja osa voi kokea jopa meditatiivisia kokemuksia harrastuksen parissa.

Keraaminen orava on liimattu betonipylvääseen.
Keraaminen orava on liimattu betonipylvääseen.

Toiskallio myöntää, että graffitimaalareissa on myös niitä, jotka syystä tai toisesta haluavat vandalisoida kaupunkiympäristöä. Taustalla voi olla esimerkiksi kokemuksia yhteiskunnan epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.

– Painotan muun muassa kirjassani sitä, että harva tekijä haluaa tehdä ilkivaltaa. Kyse on enemmän omaehtoisesta osallistumisesta yhteiskuntaan.

Graffitikulttuuriin on kuulunut aina kaupunkitilan haltuunotto. Aikoinaan lähes kaikki maalaukset tehtiin ilman lupaa, mutta nykyään monissa kaupungeissa on paikkoja, jonne on luvallista maalata. Toiskallio tuntee tekijöitä, jotka pitävät vain luvattomia graffiteja aitoina.

Hän ei ole näin ehdoton. Kaupungeissa on tilaa kaikenlaiselle ilmaisulle ja katutaiteiden erilaisille muodoille. Toiskallio haluaa korostaa kaikkien graffitikulttuurin osa-alueiden arvoa.

– Jos joku tekee jotain asiaa lähes koko elämänsä ajan, siinä on mielestäni pakko olla aika paljon arvoa.

Teos voi syntyä 10 minuutissa

Junatunneli, junis, jatkotunneli ja Pasilan galleria. Näillä nimillä alan harrastajat ovat tunteneet jo vuosikymmeniä Pasilassa sijaitsevan nykyään jo suljetun junatunnelin.

Tunneli ja sen edusta on ollut jo 1980-luvulta lähtien keskeinen paikka Helsingin graffitimaalareille. Paikka on ollut sopivan syrjäinen, joten siellä on voinut maalata teoksia hieman paremmassa rauhassa kuin kaupungin kaduilla.

Sillan rakenteiden avulla on luotu kolmiulotteinen katutaideteos.
Sillan rakenteiden avulla on luotu kolmiulotteinen katutaideteos.

Penkereen betoniseinät ovat edelleen täynnä värikkäitä graffiteja, mutta useat teoksista ovat melko yksinkertaisia.

– Nämä on tehty luvatta ja sen takia nopeasti.

Toiskallio esittelee paria kromipiissiä. Ne ovat yksinkertaisia graffiteja, joissa on ääriviivat ja kirjaimet on väritetty kromin värillä. Niiden tekemiseen menee noin 10 minuuttia.

Teoksissa on Toiskallion mukaan taiteellista hienoutta, vaikkei niissä ole samaa teknistä taituruutta kuin teoksissa, jotka on tehty ajan kanssa. Graffiteissa on paljon asioita, jotka aukeavat vasta, kun niiden kontekstin ymmärtää: sen, missä teossa on tehty, minkälaisessa tilanteessa ja kuka on tekijä.

Tunnelin edustaa koristavat graffitien lisäksi lukuisat tagit. Näissäkin on vaikutteita New Yorkista. Toiskallio taustoittaa, että jotkut harrastajat suosivat vanhojen standardien mukaisia tageja, kun taas varsinkin nuorempi sukupolvi rikkoo rajoja ja tekee omannäköistä.

Entä mihin tavallisen katsojan kannattaa kiinnittää tageissa huomiota?

– Ensinnäkin näistä näkee, että nämä on tehty melko itsevarmasti ilman haparointia. Tagit tehdään usein lähes pysähtymättä, joten kehityksen myötä tietynlainen viiva tulee selkärangasta.

Sillan alle on maalattu vuonna 2018 kuolleen muusikon ja toimittajan Perttu Häkkisen muotokuva.
Sillan alle on maalattu vuonna 2018 kuolleen muusikon ja toimittajan Perttu Häkkisen muotokuva.

"Elämän pitäisi näkyä ympäristössä"

Kierroksemme päättyy lähes Pasilan keskustaan. Bussipysäkin ympäristössä on lukuisia kuratoituja teoksia kuten sapluunatekniikalla tehty Campbell-keittopurkki ja katutasoon maalattu istuva lapsi. Toiskallion silmiin osuvat metalliovet, joihin on toteutettu teos liisteritekniikalla sekä maalattu lukuisia tageja.

Kokonaisuus on syntynyt luonnollisesti ajan kuluessa ja siinä näkyy usean tekijän kädenjälki. Jokaisella merkillä on merkityksensä. Sillä ei ole väliä, vaikka kaikki merkitykset eivät avautuisi, Toiskallio kertoo.

– Elämä on niin monimuotoista, hän sanoo.

– Jos ympäristö latistetaan kaikille sopivaksi eli usein harmaaksi, siinä ohitetaan aika monta juttua. Elämän pitäisi näkyä ympäristössä.

Graffitisanastoa:

graffiti: nykymuodossaan kirjaimiin perustuva seinäkirjoitus- tai -maalaus.

piissi: yleisnimitys graffitimaalaukselle. Iso sana, jonka kirjaimet on väritetty ja rajattu ääriviivoin. Voi sisältää taustan ja hahmoja.

tagi, tägi: tyylitellysti kirjoitettu tai maalattu tekijän taiteilijanimi.

throw up: nopeasti tehty yksivärinen iso kirjain, tagi tai sana, jossa on ääriviivat.

dubi: kaksivärinen piissi, jossa käytetään usein valkoista, hopeaa tai kromia yhdessä mustan kanssa.

straight letter: tyyli, joka muodostuu yksinkertaisista kirjaimista.

wild style: monimutkainen tyyli, joka sisältää koristeita, erilaisia elementtejä ja kirjaimia on voitu yhdistellä.

kannu: spraymaalipurkki

wraitteri: graffitin tekijä

Kuka? Tausta

Juho Toiskallio

Helsinkiläinen 45-vuotias graafinen suunnittelija ja kuvataiteilija. Kotoisin Turusta.

Perheeseen kuuluvat aviopuoliso ja tytär.

Harrastanut graffitimaalausta noin 35 vuotta. Teki ensimmäisen graffitinsa vuonna 1986.

Yksityisnäyttelyt: Kulttuurispotti Asema Turussa vuonna 2014 ja Make Your Mark Gallery Helsingissä 2016.

Graffitin historiaa

Graffitit saivat alkunsa 1960-luvulla New Yorkissa, jossa nuoriso alkoi maalata tageja seiniin. Pikku hiljaa graffitit muuttuivat isommiksi, tyylitellymmiksi ja värikkäämmiksi, koska tekijät kilpailivat näkyvyydestä keskenään.

1970- ja 1980-luvulla graffitit levisivät New Yorkin metroon, koska ympäri kaupunkia kulkeva metro toi teokselle paljon näkyvyyttä. Alan klassikoksi muodostui kokonaisen metrovaunun maalaaminen.

New York ryhtyi 1980-luvulla taisteluun graffiteja vastaan. Teokset siirtyivät vähitellen junista takaisin kaduille, rakennusten seiniin ja lopulta myös gallerioihin.

Eurooppaan graffitikulttuuri rantautui 1980-luvun puolivälin paikkeilla. Merkittävä tekijä graffitien leviämisessä oli Roomassa ja Amsterdamissa pidetyt yhdysvaltalaisten graffititaiteilijoiden näyttelyt.

Graffitien leviämistä Euroopassa ja Suomessa vauhdittivat elokuvat, televisiosarjat ja musiikkivideot. Graffitien suosiota lisäsi myös hiphop-kulttuurin kasvu.

Lähde: Juho Toiskallio: Graffiti – Wraitterin käsikirja. Moreeni. 2020.