Presidentti Sauli Niinistö nosti viimeisen uudenvuodenpuheensa kantavaksi teemaksi turvallisuuspolitiikan, Suomen aseman ja Venäjän pian kaksi vuotta kestäneen hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan.
Niinistö totesi, että Ukrainan tuen jatkuminen on herättänyt huolta. Se vaatii, että Eurooppa havahtuu ja kantaa vastuunsa. Niinistön mukaan kyse ei niinkään ole tahdon puutteesta tai väsymyksestä, vaan vakavampi huolenaihe on resurssien riittävyys ja pitkän auttamiskyvyn varmistaminen.
– Panostus asetuotantoon ei ole tarpeen vain tarvittavan avun takaamiseksi. Sitä tarvitaan vakuuttamaan, että Eurooppa on vahva. Vahva, ei sotiakseen, vaan taatakseen rauhan, presidentti sanoi.
Niinistön mukaan on myös selvää, että transatlanttisessa suhteessa eurooppalaisilta odotetaan selkeästi enemmän oman vastuun kantamista, eurooppalaisempaa Natoa Euroopassa.
– Tämän vastuun selkeä ja nopea ottaminen on myös paras vastaus kaikkiin spekulaatioihin Yhdysvaltojen vaalien vaikutuksista turvallisuusyhteistyöhön.
Niinistö toteaa, että vaikka kulunut vuosi on tuonut silmien eteen jatkuvaa sotakuvastoa, tarvitaan myös malttia ja rauhallista analyysiä sekä katseen suuntaamista välillä kauemmas.
– Myös rauhasta pitää puhua. Rauhan asian ajaminen ei ole heikkoutta, toisen posken kääntämistä. Rauha on aina voitto. Voitto elämälle ja normaalille kehitykselle. Se on myös sen tosiasian tunnustamista, että kestävät ratkaisut eivät koskaan verso väkivalloin. Ja aikamme huutaa kestäviä ratkaisuja kovemmin kuin koskaan.
Venäjän uhkavaatimus ohjasi Natoon
Suomelle mennyt vuosi toi muutoksen, kun Suomesta tuli Naton jäsen. Niinistön mukaan Suomella ei ollut muuta vaihtoehtoa. Sen varmisti Venäjän toiminta.
– Venäjän vaatimus estää Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys merkitsi pyrkimystä muuttaa vallitseva tilanne ja luoda Eurooppaan harmaa etupiirivyöhyke. Pelkkä vaatimus muutti meidän asemaamme niin, että paikoilleen jääminen olisi vienyt kaiken uskottavuuden Nato-optioltamme, Niinistö summasi.
Nyt Suomen turvallisuus on aiempaa vakaammalla pohjalla. Suomi on silti entisensä ulkopoliittisena toimijana, joka etsii edelleen kumppanuuksia ja yhteisiä nimittäjiä laajasti. Euroopan unioni ja Pohjoismaat säilyvät tärkeimpinä ulkopoliittisina viiteryhminä.
– Etenkin pohjoismainen turvallisuusyhteisö on edennyt pitkän harppauksen. Yhteistapaamisemme Yhdysvaltain ja Ukrainan presidenttien kanssa ovat tiivistäneet kykyämme saumattomaan yhteistyöhön. Toisaalta ne ovat osoittaneet, että meidän pohjoismainen yhteytemme tunnistetaan ja sitä arvostetaan. Pohjoismaisuudessa on nyt vetoa, ja sitä on syytä yhdessä hyödyntää, aina rauhantyöstä talouteen, Niinistö rohkaisi.
Niinistö totesi puheessaan, että viime aikojen synkät uutiset ja ennusteet ovat vallanneet tilaa, jolloin ehkä heikot merkit paremmasta jäävät helposti huomaamatta. Globaalin tulevaisuuden osalta Niinistö määritteli kohtalonkysymyksiksi ilmastonmuutoksen ja maailman jakautumisen, etenkin Kiinan ja Yhdysvaltojen välisen suhteen.
Talouspolitiikkakin kaipaa jatkuvuutta
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan ohella Niinistö otti puheessaan kantaa myös kotimaan asioihin. Hän totesi, että huoli taloudesta on krooninen, mutta samalla yhä akuutimpi aihe.
– Se koskee niin kansantalouden heikkoa kehitystä, runsasta julkista velkaantumista kuin yksittäisten ihmisten toimeentulon vaikeuksia, presidentti huolehti.
Niinistö esitti harkittavaksi, että kansantalouden kohentamiseen sovellettaisiin samaa mallia, jolla on haettu jatkuvuutta ja puoluerajat ylittävää yksituumaisuutta turvallisuuspolitiikan kysymyksiin.
– Turvallisuuspolitiikassa on hyvä perinne parlamentaariselle yhteistyölle, esimerkiksi eduskunnan seurantaryhmä tuo selontekoihin pidempää parlamentaarista kaarta. Entäpä jos jotain samaa kyettäisiin tekemään talouspolitiikan alueella?
Se ei Niinistön mukaan koskisi päivänpolttavia kiistakysymyksiä, vaan olisi keino etsiä yhteisiä näkemyksiä, joilla olisi jatkuvuutta yli vaalikausien.
Vielä kerran siunausta
Lopuksi Niinistö esitti kuulijoilleen yhteistä uudenvuodenlupausta, että kaikki kohtaisivat toisensa reilusti, toista ymmärtäen, ihmisyyttä kunnioittaen ja perinteistä yhteyttä ja luottamusta vaalien.
– Kaikki varmaan toivoimme, että uusi vuosi alkaisi onnellisempien tähtien alla. Pidetään kuitenkin mielessä, että raskaimmatkin pilvet haihtuvat – kyllä tämä tästä selkiintyy.
Niinistö päätti puheensa toivottamalla onnellista uutta vuotta ja Jumalan siunausta. Jumalan siunauksen toi presidentin uudenvuodenpuheeseen Martti Ahtisaari. Presidentti Tarja Halonen palasi Mauno Koiviston ja Urho Kekkosen käytäntöön eikä siunausta kuultu, mutta Niinistö on noudattanut Ahtisaaren esimerkkiä.