Näyttelijä, teatterineuvos ja teatteritaiteen kunniatohtori Eila Roine on kuollut, kertoo Tampereen työväen teatteri tiedotteessaan. Roine kuoli Tampereella maanantaina 94-vuotiaana.
Roine työskenteli pääosan urastaan Tampereen työväen teatterissa ja esiintyi samalla myös monissa tv-ohjelmissa. Kaikkiaan Roineen ura näyttämöillä kesti yli 70 vuotta.
Eila Orvokki Roine-Auvinen syntyi näyttelijäperheeseen 26. marraskuuta 1931 Turussa. Perhe muutti Tampereelle isä Eero Roineen saatua kiinnityksen Tampereen työväen teatteriin.
Lapsena Eila Roine istui usein teatterin katsomossa. Katsojan rooli ei kuitenkaan riittänyt, vaan näyttelemisen vimma sai hänet esittämään itse keksimiään näytelmiä koulussa ja partiossa.
Oikeaan teatterityöhön Roine pääsi jo 17-vuotiaana, kun teatterissa alettiin kouluttaa avustavia iltanäyttelijöitä. Muutaman vuoden päästä Roine sai kiinnityksen näyttelijäksi ja jäi Tampereelle, jossa monipuolisia tehtäviä riitti.
– Enkä ole sitä koskaan katunut, totta puhuen. Kyllähän meitä nuorempana vakavasti kyseltiin moneenkin paikkaan, Roine muisteli STT:lle vuonna 2001.
"Kyllähän näytellä jaksaa"
Roine nähtiin niin Koskelan Elinana kuin kukkaistyttö Elizanakin. Laajaan repertuaariin mahtui rooleja klassikoista kokeellisempaan nykyteatteriin.
1960- ja 1970-luvuilla Roine tuli suomalaiskodeissa tutuksi Heikki ja Kaija -televisiosarjassa, jossa Roine näytteli puolisonsa Vili Auvisen kanssa. Roine näytteli pitkään myös Rintamäkeläiset-sarjassa.
Roine jäi eläkkeelle vuonna 1994, mutta näyttelemistä hän ei jättänyt. Eläkeläisellä oli kuitenkin mahdollisuus valita työtarjouksista mielekkäimmät.
– Kyllähän näytellä jaksaa. Siellähän on yleisö, joka antaa virtaa. Mutta se, mikä on raskasta, on harjoitteleminen, Roine myönsi STT:lle 80-vuotishaastattelussa.
Roine toimi myös juontajana lastenohjelma Pikku Kakkosessa. Monet lapset ja lasten vanhemmat oppivat tuntemaan hänet Eila-mummina.
Eläkevuosiin mahtui myös kiitelty Madamen rooli Jouko Turkan ohjaamassa näytelmässä Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa. Näytelmää esitettiin loppuunmyydyille katsomoille kolme vuotta.
– Se oli raskas harjoitella, mutta hyvät muistot jäivät päällimmäisiksi, Roine sanoi.
Suosittuja olivat myös Sinikka Nopolan hämäläishahmot Eila ja Rampe, joita teatterin lavalla esittivät Eila Roine ja hänen veljensä Esko.
Nauru ja itku puhdistavat
Niin ikään teatteriperheessä kasvanut Vili Auvinen ja Eila Roine tapasivat teatterissa. He menivät naimisiin vuonna 1955 ja saivat kolme poikaa.
Esikoispoika kuoli synnynnäiseen sairauteen vain puolen vuoden iässä. Pojista Tommi Auvinen on näyttelijä-ohjaaja ja Janne Auvinen valo- ja äänisuunnittelija. Roineen perheeseen kuuluivat myös lastenlapset ja lastenlastenlapset. Roine jäi leskeksi vuonna 1996.
Vuonna 2018 Tampereen yliopisto myönsi Roineelle teatteritaiteen kunniatohtorin arvon. Hän sai myös Kultainen Venla -elämäntyöpalkinnon.
Vuosikymmenten aikana Roine ehti nähdä monen asian teatterimaailmassa muuttuvan. Yleisö vain ei muuttunut miksikään, sanoi Roine vuonna 2001 ja jatkoi, että niin kauan kun hän muistaa, ihmiset ovat aina varmistelleet, saahan uudessa esityksessä nauraa.
– Kyllä vapauttava nauru on yksi elämän tärkeistä asioista. Tietysti sillä on merkitystä, mille nauraa, nauraako ihan tyhjälle vai mille. Sekä nauru että itku puhdistaa ihmistä.
Lähteinä STT:n arkisto, Antti Heikkinen: Eila Roine (Otava, 2023), Kansallisbiografia.
