Suomi on marssinut jo pitkään uussuomettumisen tiellä. Jos 1970-luvulla kumarrettiin itään, nykymeno ei poikkea siitä, suunta on vain eri. Aidosti itsenäisen valtion ei tarvitse kumartaa mihinkään suuntaan – ei talous-, ulko- tai puolustuspolitiikassaan.
Lapin Kansassa oli (25.10.) erittäin hyvä prikaatinkenraali (evp) Juha Pyykösen haastattelu. Hän on ollut vankkumaton Nato-mies vuosikymmenten ajan. Useammassa asiassa olen hänen kanssaan samaa mieltä. Hän nosti esille seikkoja, joita minun ei kestä sanoa leimautumatta putinistiksi.
Pyykönen toteaa, että ”hän on hyvin huolissaan siitä, että haittapuolista ei puhuta” ja edelleen: ”Me olemme lähteneet linjalle, jossa Suomi tekee kaiken, mitä pyydetään ja vielä vähän enemmänkin.”
Haittapuolia yritettiin tuoda esille, minäkin yli sadan tappouhkauksen verran viimeisenä eduskuntavuonna. Toisinajattelijoille ei vain suomalaismediassa annettu tilaa. Vuonna 2022 eduskunnassa päätetty Nato-selonteko hakeekin yksipuolisuudessaan vertaistaan.
Pyykösen kanssa olen eri mieltä siitä, kun hän sanoo, että ”Eihän suomalaisille poliitikoille tarvitse kertoa Suomen sotahistoriaa. Ne tuntee sen ihan riittävästi.” Eivät muuten tunne.
Kun seuraa historiattoman nuoremman polven toimintaa tai paremminkin toimimattomuutta, ei voi kuin huolestua. Ikävä tulee Kääriäistä, Kanervaa, Seppästä ja Tuomiojaa. Heillä oli erilaiset mielipiteet, mutta kaikilla valtava kokemus.
Puolustuspoliittisen ulottuvuuden lisäksi pitäisi puhua myös rahasta. Nato-jäsenyyden hinta voi nousta jopa miljardiin euroon. Sen lisäksi pitää laskea hävittäjähankinnan kustannukset, jotka tulevat osoittautumaan kaksin-, jopa kolminkertaisiksi. Ukrainan sota on jo osoittanut, että sodan kuva on muuttunut. Tämän päivän päättäjät käyvät tulevaisuuden sotia eilispäivän tiedoin.
Jos lopputuleman tiivistää yhteen virkkeeseen, Suomesta on erilaisin, osin salaisin sopimuksin ja liittolaisuuksien kautta tehty ydinasevaltio. Olemme ydinaseiden laukaisualusta, mutta myös niiden kohde.
Myös pysyvät Nato-joukot tulevat Suomeen. Se tarkoittaa yleisen asevelvollisuuden lakkaamista, sillä Naton strategia perustuu korkean valmiuden joukkoihin.