Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Näpit irti lasten elämän eväistä

Arvoisat rahakirstun vartijat, nyt sakset piiloon ja leikkuulaudat laatikoiden uumeniin. Lasten ja nuorten hyvä tulevaisuus on turvattava ja säästötalkoot kohdistettava muuhun suuntaan.

Jokaisella ihmistaimella on oikeus ammattitaitoisen ja turvallisen aikuisen pedagogiseen apuun matkallaan kohti tulevaisuutta. Yksilöllistä tukea tarvitaan koko kasvupolun ajan – varhaiskasvatuksesta nuoruusikään asti.

Lapset ja nuoret pitäisi huomioida yksilöinä, kun tukea suunnitellaan ja tarjotaan. Todellisuus on tällä hetkellä karu, esimerkiksi varhaiskasvatuksessa lain säätämä kolmiportaisen tuen idea jää paperille.

Kyselyssämme yli 60 prosenttia varhaiskasvattajista koki, etteivät tukea tarvitsevat lapset ryhmässä ole sitä saaneet. Annetut tukimuodot eivät myöskään tue riittävästi lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia.

Henkilöstön saatavuus ja muiden resurssien vaje, suuret ryhmäkoot ja riittämätön henkilöstömitoitus – syitä on helppo luetella. Asioiden toisteleminen pelkästään puheiden tasolla ja mediassa ei valitettavasti johda mihinkään.

Kirjoittaja on huolissaan muun muassa varhaiskasvatuksen tulevaisuudesta.
Kirjoittaja on huolissaan muun muassa varhaiskasvatuksen tulevaisuudesta.
Kuva: Jussi Leinonen

Lapsemme ja nuoremme eivät voi hyvin. On vastuutonta edes harkita tärkeiden ja turvallisten aikuisten määrän vähentämistä varhaiskasvatuksessa, koulunkäynninohjauksessa ja nuorisotyössä. Resursseista leikkaaminen tuo vain entistä synkempiä pilviä tulevaisuudentoivojemme ylle.

Perusopetuslakiin tulee selkeästi kirjata koulunkäynninohjaajien asema ja merkitys kolmiportaisen tuen toteuttamisessa. Koulunkäynninohjaajan työ on vastuullista oppimisen ohjaamista, lapsen ja nuoren toimintakyvyn tukemista ja työparityöskentelyä opettajien kanssa.

Osaavia nuorisotyöntekijöitä tarvitaan kipeästi lisää kaikkiin nuorisotyön muotoihin. Joka ainoa nuorisotyöstä säästettävä euro tarkoittaa vähemmän nuorisotiloja, läsnä olevia tuttuja aikuisia, tapahtumia ja onnistumisen tunteita. Se tarkoittaa yksinäisyyden lisääntymistä, eriarvoisuuden kasvamista ja osallisuuden heikentymistä.

Mihin on unohtumassa paljon puhuttu ennalta ehkäisevään työhön panostaminen? Kaikki tekeminen vaatii resursseja. Teatterikyyneleet ja kaunopuheet eivät nyt riitä. Päättäjien ja meidän kaikkien aikuisten tulee lunastaa puheet ja panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin ja onnistuneeseen elämään.

Sanna Pihakiviammattialatoiminnan asiantuntija, JHL