Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Timo Soini sen kerran sanoi.
Kun tilalla tehdään sukupolvenvaihdos, on vanhan isännän mielellään muutettava sen verran kauas, ettei ihan Reino-tossuilla pääse pihan yli vanhaan taloonsa neuvomaan.
Vähän samanlainen tilanne on nyt demareissa. Puoluevaltuusto kokoontuu sunnuntaina illansuussa Helsinkiin valitsemaan uutta pääministeriä. Jos mentäisiin totutun kaavan mukaan, niin uudesta pääministeristä tulisi myös puolueen puheenjohtaja.
Vaan demaritalossa tämä ei käy. Tiistaina eronpyyntönsä jättänyt entinen pääministeri Antti Rinne ei aio päästää ohjaksia käsistään. Hän on ilmoittanut, että jatkaa ensi kesän puoluekokoukseen asti puheenjohtajana, ja pohtii, josko olisi ehdolla myös jatkoon.
Torstaina Rinteen rooli hallitusneuvottelijana oli selvä. Keskusta, joka ajoi Rinteen maanpakoon pääministerin tuolilta, on nyt hyväksymässä Rinteen neuvottelijaksi ja jopa ministeriksi punamultahallitukseen.
Eduskunnassa naljailtiin loppuviikosta, että mitäpäs jos Rinne ottaisi valtion omistajaohjauksen salkun.
Ei ihme, että eduskunnan kuppilassa oppositioväki kakistelee.
Kansanedustaja Timo Heinonen (kok.) tiivisti tunnot näin: Pöyristyttävintä on se, että keskusta antaa tuen äskettäin epäluottamuksen saaneelle pääministerille asettua neuvottelijaksi. Tämä menee hyvien tapojen, parlamentarismin ja eduskunnan toimintatapojen yli.
On totta, että asetelma on erikoinen.
Rinteen hyvin tuntevat eivät pidä asetelmaa niinkään outona. Yhdellä sanalla sanottuna Rinne on touhukas. Siellä missä tapahtuu, siellä on Rinne.
Vaikka häntä kuinka yritettäisiin kammeta pois vallan kahvasta, niin se ei onnistu.
Rinteen pysyminen puheenjohtajana kertoo, ettei vanha isäntä hellitä. Kun näin käy, niin siitähän ei yleensä seuraa mitään hyvää. Taloa tai puoluetta ei voi johtaa kaksilta rattailta.
Outo tilanne on herättänyt hämmennystä myös demarileirin sisällä.
Joissakin kuppikunnissa jo mietitään, mikä pesti voisi olla sellainen, jonne Rinne voisi siirtyä, ja jättää puolueen johtamisen uudelle pääministerille. Yksi heitto on eduskunnan varapuhemiehen tehtävät.
Visiossa nykyinen ensimmäinen varapuhemies Tuula Haatainen (sd.) siirtyisi hallitukseen ja Rinne puhetta johtamaan. Mallissa on se ongelma, että tuolloin puhemiehistö olisi kokonaan miesten käsissä. Mukana pitäisi olla myös nainen.
Toisaalta jos Sanna Marin valitaan pääministeriksi, ja jos hänestä leivotaan myös myöhemmin puheenjohtaja, ovat hallituspuolueiden kaikki johtajat naisia. Miten tähän pitäisi suhtautua, jos viisikon kaikki johtajat ovat naisia?
Torstaina nähtiin myös historiallisen nopea sopu. Demarien ja keskustan välille nousi alkuviikosta korkea seinä, kun keskusta esitti Rinteelle epäluottamuksensa ja pääministeri joutui eroamaan.
Keskustan ryhmäjohtaja Antti Kurvinen kävi demariryhmässä selvittämässä asiat parhain päin. Ja aika hyvin selittikin, sillä reilun puolen tunnin jälkeen huoneestaan asteli ulos veljellisesti molemmat Antit, eli Kurvinen ja Antti Lindtman.
Oli katsottu silmiin, putsattu pöytä ja päätetty mennä eteenpäin. Ryppy rakkaudessa näyttää oienneen.
Punamultaa oli kuvailtu herkulliseksi kaurapuuroksi, johon upotetaan voisilmä. Katsotaan muutama kuukausi, miltä puuro maistuu.
Ehkä kriisi nyt laukesi ja politiikassa päästään normaaliin päiväjärjestykseen. Pian on edessä kansanedustajien pitkä joulutauko, joka tulee tarpeeseen itse kullekin.
Kovat koitokset ovat edessä. Ensi keväänä hallitus joutuu käsittelemään talouden raamit ja realiteetit tulevat vastaan. Kevääksi on odotettavissa myös raju työmarkkinakierros.
Sitä kuuluisaa luottamusta ja yhteistyön henkeä tarvitaan silloin enemmän kuin koskaan.