Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

häiriöt: Kaleva Median lehtien App­le-so­vel­lus­ten häiriö saattaa haitata käyttöä

Kolumni

Näissä vaa­leis­sa ei pöhistä – väritön vaa­li­pu­he saa kir­ja­vuut­ta toi­sel­la kier­rok­sel­la, jos sil­loin­kaan

Ville Hyötylä

Kun presidentinvaalin ensimmäinen kierros keskiviikkona alkaa, on vaalipöhinä minimissään.

Latausta puuttuu, koska ehdokkaiden kampanjat ovat tylsiä. Aitoa keskustelua ei ole, sillä kukaan ei halua laskea kannatustaan nykyisestä.

Jos esimerkiksi Lapin Kansan ja Alma Median yhteiseen vaalikoneeseen vastaa jokaiseen 25 kysymykseen "neutraali", ovat lähes kaikki ehdokkaat 70–79-prosenttisesti sinulle sopivia. Vain niin sanotut ääripäät erottuvat: Li Andersson (vas.) ja Jussi Halla-aho (ps.) ovat sentään olleet jyrkästikin jotakin mieltä.

Toisaalta ehdokkaat tietävät, miten presidenttipelissä kisataan. Harmaus ja tylsyys ovat parempia kuin värikkäät mielipiteet. Se ohjaa olematonta vaalipuhetta.

Helsingin Sanomien teettämän tutkimuksen mukaan äänestäjät kaipaavat presidentiltä kokemusta, arvojohtajuutta sekä osaamista kansainvälisistä ja ulkopoliittisista tehtävistä.

Kyselyn mukaan äänestäjille vasta viidenneksi tärkeintä oli, että presidentti edes edusti samaa arvomaailmaa kuin äänestäjä itse. Vahvoja visioitakaan ei kaivattu. Vielä vähemmän tärkeää oli, että ehdokkaan poliittinen kanta oli edes sama kuin äänestäjällä.

Kansa kaipaa edustavuutta ja arvokkuutta, mikä täsmää hyvin suomalaiseen mitähän ne meistäkin ajattelee -mentaliteettiin: maailmalle ei haluta lähetä presidenttiä, jota pitäisi sitten kahvipöydissä hävetä.

"Eiköhän pressakeskustelu sykähdä uuteen liekkiin, kun toinen kierros lähestyy. Silloin vähintään jommankumman on haastettava tosissaan."

Eniten vaalikeskustelua heitoillaan on käynyt tyylilleen uskollisesti Halla-aho, joka on kritisoinut presidenttiehdokkaan roolissa Ylen rahoitusta sekä ehdottanut, että kansanedustajien pitäisi olla syntyperäisiä suomalaisia. Kumpikaan ei ole presidenttimittapuun asia, mutta kun näkyvyyttä saa, Halla-aho voi paikan käyttää.

Pahiten höpötyksistään on kärsinyt valitsijayhdistyksen taustalleen saanut Mika Aaltola, jonka kannatus laskee kuukaudesta toiseen. Tutkija ponnahti luotettavien suomalaisten joukkoon, kun hän analysoi Venäjän hyökkäystä Ukrainaan aamu-tv:n lähetyksissä päivästä yksi alkaen.

Sitten iski jumaltauti, jossa Aaltola luuli kaikkien suomalaisten rakkauden häntä kohtaan olevan ehdotonta ja että presidenttiys olisi järkevä seuraava polku.

Alkavien vaalien gallup-johtajat ovat olleet alusta asti pitkälti samat. Alexander Stubb (kok.) sekä presidentiksi vuodesta 2012 pyrkinyt valitsijayhdistyksen vihreä Pekka Haavisto ovat repineet eroa keskustataustaiseen Olli Rehniin. Rehn, Halla-aho ja Jutta Urpilainen (sd.) tulevat kolmannessa aallossa.

Jos Stubb ja Haavisto etenevät toiselle kierrokselle, Ylen joulukuisen kannatusmittauksen mukaan Stubbin valitsisi presidentiksi 58 prosenttia.

Eiköhän pressakeskustelu sykähdä uuteen liekkiin, kun toinen kierros lähestyy. Silloin vähintään jommankumman on haastettava tosissaan.

Vuonna 2018 tulos oli selvä jo ajoissa. Sauli Niinistö rohmusi ensimmäisen kierroksen ennakkoäänistä 64,3 prosenttia ja sai kaikkiaan 62,6 prosenttia kansasta taakseen. Niinistön suosio oli historiallinen.

Voisi kuvitella, että mikäli Niinistön olisi mahdollisuus mittauttaa kannatuksensa uudestaan, voisi hän saada jopa lisäkausia. Koska emme ole Venäjä, on aidostikin suositun kansan isän onneksi väistyttävä, kun palvelusvuodet tulevat täyteen.

Kirjoittaja on toimittaja.

Toivottavasti nautit tästä kolumnista

Lapin Kansan tilauksella pääset lukemaan kaikki tuoreimmat ja kiinnostavimmat sisällöt heti.