Naisen euro on edelleen 84 senttiä – usein jopa alempi, harvoin suurempi. Eläke-euroja mitatessa epäsuhta vain kasvaa.
Marraskuun alussa vietetään naisten palkkapäivää. Tällöin voidaan faktisesti puhua naisten palkanmaksun päättyvän. Palkkapäivän pitäisi muistuttaa meitä jokaista siitä, että sukupuolten välinen palkkatasa-arvo ei toteudu Suomessa vieläkään.
Valtioneuvosto päätti 1947 säätää ohjepalkat eri aloille. Naisten palkat säädettiin olemaan 70 prosenttia miesten palkoista.
Vuosien saatossa edettiin puheissa ja osin lainsäädännössäkin kohti samapalkkaisuustavoitetta, mutta vanhat asenteet hiipivät salavihkaa uusiin työehtosopimuksiin. Tietoisesti haluttiin maksaa naisille vähemmän.
Nyt noin 60 prosenttia suomalaisista kokee maan asioiden menevän väärään suuntaan. Tasa-arvo ja naisten palkkaukseen liittyvät asiat ovat niitä, joita Orpon hallitus ei edistä millään tavoin, päinvastoin. Palkkarailo vain levenee ja palkkakuoppa syvenee.
Naisten työuraa sirpaloi perheellistyminen, hoitovapaat ja osa-aikaisuudet. Eikä pelkästään sirpaloi, vaan myös syrjäyttää naisia palkka- ja urakehityksestä. Edelleen ja osin jopa korostuneemmin perheellistyminen on miehen työuran kannalta positiivinen asia, naiselle se on negatiivinen.
Oman lukunsa vaatisi Suomessa edelleen rehottava raskaussyrjintä. Ja samaan hengenvetoon kuin pöyristyneenä ihmetellään sitä, miksi lapsiluku jää vuosi vuodelta pienemmäksi ja huoltosuhde heikkenee.
Naisten ei pitäisi joutua vaatimaan selvää asiaa. Palkkatasa-arvon pitäisi olla juuri sellainen.