Junaliikenne: Poh­joi­sen kau­ko­ju­nat rajusti myö­häs­sä – Vil­le-Veik­ko Ran­ta­mau­lan 12-vuo­tiaan tyt­tä­ren ju­na­mat­kas­ta tulossa lähes vuo­ro­kau­den mit­tai­nen

Lapin Kansan live: Kem­pe­leen Kiri Na­pa-Pe­sik­sen vie­raa­na poikien Su­per­pe­sik­ses­sä – katso kello 17 alkava ottelu suorana tästä

Talousnäkymät: Ku­lut­ta­jien luot­ta­mus ke­sä­kuus­sa mit­taus­his­to­rian hei­koin­ta

Kolumni
Tilaajille

Muutama sana il­tai­sin tuo sel­keyt­tä sumuun

Olen kirjoittanut nyt kuluvana vuonna joka ikiselle päivälle päiväkirjamerkinnän. Uuden vuoden tienoilla listasin tulevan vuoden tavoitteita uuteen lahjaksi saatuun muistikirjaan. Tulevaa vuotta pohtiessani ajattelin, miten kiva olisi koota ajatuksiaan tällä tavoin usein, eikä vain muutaman kerran vuodessa. Tein uudenvuodenlupauksia ja lisäsin joukkoon yhden: kirjoittaisin.

Sitten ihan oikeasti kirjoitin. Olen jo lapsena ihannoinut elokuvien ja kirjojen herttaisia “Rakas päiväkirjani…” -kohtauksia. Olen yrittänyt alkaa päiväkirjailijaksi sata kertaa. Yrittänyt innostua viime vuosina villinneestä bujoilusta, shoppaillut vihkosia maailmalta ja joskus jopa lataillut päiväkirjasovelluksia. Jostain syystä sitoutuminen onnistui nyt ja vasta nyt. Ehkä syynä oli se, etten voinut oikein tehdä muita uudenvuodenlupauksia epävarman tilanteen vuoksi. Ehkä suorittaja minussa otti asian velvollisuudekseen.