Pääkirjoitus: Kunta 2.0 on jo ovella: Kun so­te-taak­ka karisee har­teil­ta, kun­nas­ta tulee ennen kaikkea kas­vat­ta­ja, kou­lut­ta­ja ja hyvän elin­ym­pä­ris­tön tur­vaa­ja

Hukkumiset: Joka toisen huk­ku­mi­sen taus­tal­la piilee suo­ma­lai­sil­le tyy­pil­li­nen sairaus

Kolumni
Tilaajille

Mu­ka­vuus­alueel­ta pois­tu­mi­nen voi pal­jas­taa itsestä pii­le­viä omi­nai­suuk­sia

Muutin kesän alussa Rovaniemeltä Helsinkiin. Adaptoituminen uuteen ympäristöön on ollut todella rivakka, koska Helsinki on tuntunut jo pitkään toiselta kodilta ja lähes lennosta alkaneet työt ovat tuoneet toivottua rytmiä uuteen elämäntilanteeseen. Rovaniemi oli täydellisen pieni paikka viettää elämän ensimmäiset vuosikymmenet. Kaunis ja arvokas kokemus, jota en koskaan vaihtaisi lapsuuteen suuremmassa kaupungissa.

Kaipuu pois kapeiden katujen keskeltä teinistä lähtien oli kuitenkin suuri. Halusin päästä lähelle historiaa, joka Rovaniemeltä lähes kokonaan riistettiin Lapin Sodan aikana. Sylin kokoisen yksiöni viime vuosisataa tihkuva rappukäytävä tuoksuu vanhalta katedraalilta ja työmatkallani saan nauttia patinoituneista kerrostaloista. Tuntuu kuin edesmenneiden tuhkat leijailisivat kaduilla paljastaen auringon säteitä, jotka näyttävät suoran tien kohti tulevaisuutta.