tähtijuttu: Saa­me­lais­kä­rä­jien päätös ei muut­ta­nut Lapin kan­san­edus­ta­jien nä­ke­myk­siä – Markus Mus­ta­jär­veä kui­ten­kin as­kar­rut­taa, onko Avas­ka­rin mieli muut­tu­nut

Joulukalenteri: Mitä löytyy Lapin Kansan jou­lu­ka­len­te­ris­ta? Avaa 3. päivän luukku tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Muis­te­lus: Näin Lapin maa­ta­lous nousi so­ta­vuo­sien jälkeen – "oli paljon pieniä mök­ki­na­vet­to­ja, joihin mahtui muutama lehmä ja iso muu­ri­pa­ta"

Oikean alan löytyminen on nyt vaikeampaa kuin nuoruudessani. Kaksi vuotta ja neljä kuukautta parasta nuoruutta oli piileskelyä Itä-Karjalan korpimailla henkeä varjellen. Ikäluokkani palvelusaika pitkittyi, kun saksalaiset piti ajaa pois Suomesta. Ensimmäistä työpaikkaani en suosittele kenellekään.

Maatalouden neuvontatyöhön olin saanut perusopetuksen kotitilalla, jota täydensin jatko-opinnoilla Helsingin yliopistossa. Valmistuttuani työskentelin pitkään Lapin maatalouskeskuksen kotieläinagronomina. Tälle ajalle sattuu Lapin maatalouden voimakas nousu. Lääni nousi karjan keskituotoksissa valtakunnan kärkeen.

Pääsyy alhaiseen tuotostasoon löytyi eläinten terveydestä: sorkkaviat olivat yleisiä. Alkoi yli 10-vuotinen sorkanhoitokurssitus. Eläimet tervehtyivät, syöntikyky parani ja tuotostaso alkoi nousta. Karja-aineskin muuttui. Suomenkarjan LSK-tyyppi yleistyi ja lapinlehmä alkoi väistyä.

Samalla alkoi kotieläinrakennusten uusiminen.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.