Yli 65-vuotiaiden alkoholinkäyttö alkoi lisääntyä 1990-luvulla, ja kasvu jatkui 2010-luvulle asti. Alkoholinkäyttö on lisääntynyt sekä ikääntyneillä naisilla että miehillä, mutta erityisen voimakkaasti nimenomaan naisilla.
Kymmenen viime vuoden aikana ikääntyneiden alkoholinkulutus on pysynyt ennallaan, vaikka muissa ikäluokissa se on laskenut, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Janne Härkönen.
– Keskeinen syy ikääntyneiden lisääntyneeseen alkoholinkäyttöön on se, että he ovat jo työikäisinä tottuneet käyttämään alkoholia enemmän kuin aiemmat sukupolvet. Ikääntyneet ovat nykyään myös terveempiä ja toimintakykyisempiä kuin ennen, mikä on osaltaan mahdollistanut alkoholinkäytön jatkamisen myös vanhemmalla iällä, Härkönen sanoo.
Härkösen mukaan paljon alkoholia käyttävillä ikääntyneillä on muita ikäihmisiä enemmän kielteisiä elämänkokemuksia, kroonisia stressitekijöitä ja puutteita sosiaalisissa verkostoissaan.
A-Klinikan avohoitopalveluiden ylilääkäri Markus Partanen kertoo, että selvästi suurin osa ikääntyneistä alkoholin riskikäyttäjistä on edelleen miehiä. Noin kolmasosalla kaikista riskikäyttäjistä juominen on alkanut vasta eläköitymisen myötä, ja näiden käyttäjien joukossa puolestaan korostuvat korkeakoulutetut naiset.
Eläköitymisen jälkeen alkoholisoituneilla on usein ollut vahva sosiaalinen verkosto työyhteisön kautta, ja työ on ollut keskeinen osa identiteettiä.
– Jos ihminen ei eläköityessään löydäkään tilalle esimerkiksi mieleistä harrastusta tai muuta yhteisöä, hänelle syntyy helposti tarpeettomuuden ja hyödyttömyyden kokemuksia. Seurauksena voi olla yksinäisyyttä, masennusta tai ahdistusta, jotka altistavat alkoholin riskikäytölle, Partanen sanoo.
Riskikäytön rajoja ei tunneta
Suuri osa ikääntyneistä ei tunne alkoholin riskikäytön rajoja eikä siten tunnista itseään alkoholin riskikäyttäjäksi. Jopa noin kolmasosa yli 65-vuotiaista käyttää liikaa alkoholia ja altistaa itsensä liikakäytön mukanaan tuomille riskeille, Partanen kertoo.
Yli 65-vuotiaiden osalta alkoholin riskikulutus ylittyy vähintään seitsemällä alkoholiannoksella viikossa tai yli kahdella alkoholiannoksella samalla juomiskerralla. Yksi alkoholiannos voi olla esimerkiksi yksi olut tai lasillinen viiniä.
– Riskikäytön raja yllättää lähes jokaisen ikäihmisen. On ollut hienoa huomata, miten tämä tieto on saanut monen tarkastelemaan alkoholinkäyttöään ja tekemään siihen myös muutoksia, Partanen sanoo.
Partasen mukaan ikääntyneet usein huomaavat itsekin alkoholin sietokykynsä heikkenevän iän myötä, ja moni alkaa hiljalleen vähentää kulutustaan. Harva kuitenkaan vähentää sitä riittävästi.
Ikääntyneet ovat työikäisiä alttiimpia alkoholin haitoille. Partasen mukaan alkoholi lisää kaikkien tunnettujen pahanlaatuisten sairauksien riskiä vähintään jonkin verran.
– Ei ole olemassa esimerkiksi sellaista yleisesti tunnettua syöpää, jonka riskitekijä alkoholi ei olisi. Etenkin niiden ikääntyneiden, joiden suvussa on ollut enemmänkin syöpätapauksia, olisi hyvä ottaa tämä huomioon.
Partasen mukaan ikääntyneet eivät tunnista omaa päihtymystilaansa samalla tavalla kuin nuoremmat ihmiset, ja heille voi tulla alkoholinkäytöstä hyvinkin epämääräisiä oireita. Toisaalta iän myötä tapahtuvien hermoston muutosten takia myös hälyttävät oireet, kuten eteisvärinä, voivat jäädä ikääntyneiltä kokonaan huomaamatta.
Ikäihmisillä on usein käytössä säännöllisiä lääkityksiä. Kaikki eivät ole tietoisia siitä, että alkoholi voi esimerkiksi heikentää tai voimistaa lääkkeen vaikutuksia.
Häpeä voi estää avun hakemisen
Suomessa on tarjolla hyvää ja tehokasta hoitoa alkoholiongelmiin, vakuuttaa Partanen. Apua voi hakea esimerkiksi terveyskeskuksen kautta.
– Vaikka ihmiset ovat yleisesti ottaen valveutuneempia ja osaavat hakea ongelmiinsa apua, erityisesti ikääntyneiden keskuudessa alkoholinkäyttöön liittyy edelleen häpeää, ja moni hakee apua vasta, kun alkaa tulla jo haittoja.
Partanen nostaa esille Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry:n muutamia vuosia sitten tekemän kyselyn, jossa kysyttiin suomalaisten mielipiteitä siitä, kenen kanssa heidän olisi luontevinta ottaa päihdeasiat puheeksi. Valtaosa ikääntyneistä valitsi helpoimmaksi kontaktiksi terveydenhuollon henkilöstön.
– Mielestäni kyselyn tulos oli positiivinen, ja toivon sen rohkaisevan sote-alan ammattilaisia ottamaan asian avoimemmin puheeksi. Potilaiden voi olla vaikea kertoa alkoholinkäytöstään oma-aloitteisesti, mutta kun sitä kysytään suoraan, he usein vastaavat rehellisesti, jolloin ongelma saadaan työn alle.
Partasen mukaan hoitoon hakeutumiseen voi havahduttaa se, jos jokin tärkeäksi koettu asia jää alkoholin takia tekemättä tai kokematta. Osa ikääntyneistä ei ole saanut alkoholinkäyttönsä takia nähdä esimerkiksi lapsenlapsiaan, mikä on ollut monelle kipeä paikka ja voinut toimia motivaationa muutokseen. Myös esimerkiksi vakava sairastuminen voi käynnistää elintaparemontin.
Partanen uskoo, että tällä hetkellä yhä useampi alkoholin riskikäyttäjä kyseenalaistaa juomistaan yleisen taloustilanteen ja hintojennousun takia.
– Alkoholiin saa menemään paljon euroja, jolloin edessä voi olla kiperiä kysymyksiä: onko lisäksi varaa myös ruokaan ja lääkkeisiin?
THL:n toteuttaman päihdetapauslaskennan mukaan yli 65-vuotiaiden hoitoon hakeutuminen alkoholinkäytön takia ei ole lisääntynyt reilussa kymmenessä vuodessa.