Politiikan mantra on ollut viime vuosikymmenet velaton Suomi. Velattomuus tarkoittaisi sitä, että Suomi on jonkin luonnonvaran osalta omavarainen ja sillä on globaalit markkinat. Mikä on tämä omavaraisuus?
Vuosikymmenet sitten vastaus olisi ollut metsä. Silloin esimerkiksi 2 000 hehtaarin metsäkauppa tuotti saman verran työpaikkoja kuin oli myytävät hehtaarit. Oli ymmärrettävää kansallisesti huolehtia infrastruktuurista ja sosiaalisista instituutioista, jotta kaikkien osallisten asema oli yhdenvertainen eikä kenellekään muodostunut kestämätöntä asemaa. Etu oli yhteinen.
Nyt neliökilometrien metsäkauppa ei tuota yhtään uutta työpaikkaa – päinvastoin. Silti yhteiskuntana edelleen huolehdimme infrastruktuurista ja sosiaalisista instituutioista pohtimatta muuttunutta tilannetta, jossa osallisten asema ei ole enää yhdenvertainen. Kansallinen omavaraisuutemme on siirtynyt pääoman palvelukseen.
Olen ollut aikeissa siirtyä rahantekijäksi – siis töihin rahapajaan. Rahan painamisen perusperiaate on, että rahan tuottamisen on oltava halpaa. Tuotantokustannusten ei saa määrittää rahan arvoa missään muodossa.
Päättyneellä vuosituhannella ja alkaneen vuosituhannen alussa rahan tuottamisen halpuudessa on onnistuttu erinomaisesti. Verokanta, johon yhteiskunnan hyvinvoinnin palvelut nojaavat, on pudonnut 40 prosentilla.
Yritysten tuotosta on ammoisina aikoina palautettu työn tehneille palkkatulona takaisin noin 65 prosenttia. Tänään päästään hädin tuskin yli 40 prosentin. Kummallakin tekijällä on erittäin suuri merkitys yhteiskunnan taloudelliselle asemalle ja ajatukselle velattomasta Suomesta.
Paradoksina tavoitteista ja toimenpiteistä matkalla kohti velatonta Suomea nostan esiin kolme tosiasiaa. Olemme ostaneet neljällä miljardilla eurolla ilmaa ja viidellä miljardilla eurolla olematonta energiaa Saksasta. Lisäksi Suomi on myöntänyt ruotsalaiselle Telialle 10 vuoden verovapauden liikevoitostaan. Näillä rahoilla olisi käytännössä saavutettu velattomuus tai ainakin kohtuudella kansantuote olisi kääntynyt merkittävän positiiviseksi.
Pohdin, että jossakin politiikan saralla asiat eivät ole oikein, koska tavoitteet, joita politiikan eliitti pitää yllä, eivät ole linjassa sen kanssa mitä todellisuudessa tapahtuu. Mikä on se omavaraisuus, jonka tuotolle Suomi voi rakentaa tavoitteen velattomasta tulevaisuudesta?