Kirjoitin yli kymmenen vuotta sitten tälle palstalle artikkelin ”Terveydenhuollossa voi säästää”. Nostin esiin priorisoinnin potilaiden hoidossa. Tekstipalstalla sain tästä myöhemmin kielteistä palautetta.
Arvokeskustelu terveydenhuollossa on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Lääkärit ovat perinteisesti hoitaneet priorisoinnin.
Terveydenhuoltoon käytettävät voimavarat ovat rajalliset väestön ikääntyessä. On välttämätöntä, että nimenomaan poliitikot laativat ohjeet asiantuntijoita kuulemalla, mitkä hoidot kuuluvat kaikille ja mitkä joudutaan maksamaan itse. Kyseenalaisia ovat esimerkiksi julkisessa terveydenhuollossa tehdyt olkapään ja polven tähystystutkimukset, joiden kustannushyöty on vähäinen.
Erityisesti Lapissa perusterveydenhuoltoa ollaan romuttamassa. Vuodeosastoja suunnitellaan suljettaviksi. Onkohan ajateltu riittävästi, mihin tämä johtaa?
Pitkien etäisyyksien takia ambulanssikuljetukset tulevat lisääntymään. Kun perusterveydenhuollossa ei ole päivystystä, tilanne ruuhkautuu Lapin keskussairaalassa. Jatkohoitoa vaativille potilaille ei ole siirtymispaikkaa, mikä lisää erikoissairaanhoidon kuormitusta ja kustannuksia.
Kun vielä on vähennetty tärkeiden kustannusten portinvartijoitten, terveyskeskuslääkäreiden osuutta, kustannusten nousu on huomattava. Heihin verrattuna yksityislääkärit kirjoittavat paljon todennäköisemmin lähetteitä erikoissairaanhoitoon. Hyödyttömät tutkimukset varmasti vähenevät, jos lääkäri tuntee potilaansa.
Orpon hallitus on valinnut linjansa lisäämällä rahaa yksityiselle terveydenhuollolle. Se olisi ollut paljon järkevämpää käyttää julkisen puolen omalääkärijärjestelmän kehittämiseen. Yksityinen terveydenhuolto voitontavoitteineen on yhteiskunnallisesti aina julkista kalliimpaa.