Politiikka: Miksi kes­kus­ta rii­taut­ti luon­non­suo­je­lu­lain, Katri Kul­mu­ni?

Kunniamerkit: Ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti myönsi tämän vuoden kun­nia­mer­kit – katso Lapin pal­ki­tut

Joulukalenteri: Mitä löytyy Lapin Kansan jou­lu­ka­len­te­ris­ta? Avaa päivän luukku tästä

Mitään ei heitetä hukkaan - 88-vuo­tias Kaarle Kari kerää roskat myös ojan­pien­ta­reil­ta ja tekee niistä kek­sin­tö­jä

Kaarle Kari kierrättää jätteensä niin tarkkaan, että koko vuoden ajalta polttoon meneviä roskia kertyi vain 2,7 kg.
Kaarle Kari kierrättää jätteensä niin tarkkaan, että koko vuoden ajalta polttoon meneviä roskia kertyi vain 2,7 kg.
Kuva: Suvi Pirinen

Kemiläinen Kaarle Kari, 88, on ahkera kierrättäjä, josta voisi nuorempi polvi ottaa mallia. Kari lajittelee ja kierrättää jätteensä niin tarkkaan, että vuoden ajalta polttoon menevää jätettä syntyi vain 2,7 kg. Eikä riitä, että hän kierrättää omat jätteensä, vaan Kari kiertelee myös asuinalueellaan Ajoksessa keräämässä maahan heitetyt roskat ojanpientareilta. Roskien kerääminen on hyvää liikuntaa, ja lisäksi huoli erityisesti vesistöalueista saa Karin kiertelemään Ajoksen aluetta roskapussin kanssa vuodesta toiseen.

–Sinin (tyttärentytär) kanssa meillä alkoi olla huoli, että pitäisi roskia saada pois, kun asutaan maailman puhtaimmilla juomavesialueilla, Kari kertoo

Kaarle Kari askartelee löytämistään jätteistä uutta käyttötavaraa. Vanhoista suksista ja tuolista syntyi omatekoinen potkukelkka
Kaarle Kari askartelee löytämistään jätteistä uutta käyttötavaraa. Vanhoista suksista ja tuolista syntyi omatekoinen potkukelkka
Kuva: Suvi Pirinen

Koko suku kerää

Löytämistään jätteistä Kaarle Kari askartelee monenlaisia hienoja keksintöjä, kuten erilaisia lintujen ruokinta-automaatteja ja linnunpöntön putsareita. Keksinnöt menevät usein lahjaksi läheisille. Tyttärentytär Sini Ruohonen kertoo, että jos vain huomaa mainita tarvitsevansa jotain, niin papalta löytyy aina ratkaisu.

– Ei tarvitse kuin vähän vihjata, että voikohan sellaista tehdä, ja seuraavana päivänä on jo prototyyppi valmiina. Ja kaikki on aina tehty kierrätysmateriaaleista, Ruohonen kertoo.

Sekä kierrätys että roskien kerääminen tuntuvat kulkevan suvussa. Karin vanhin poika oli romunkerääjä, ja Kari auttoi häntä purkamalla kerättyä tavaraa. Paljon sen aikaista romua on edelleen tallessa Karin takapihalla, ja niistä löytyy usein osia ja materiaaleja uusiin keksintöihin. Pojan kanssa aloitettiin myös vanhojen kuparijohtojen kuoriminen edelleen käytettäväksi. Nykyään roskia keräävät myös Karin nuorin poika sekä tyttärentytär.

–Kyllä tämä tuntuu vähän verenperintönä menevän myös, nyt kerätään roskia jo kolmessa polvessa, Ruohonen nauraa.

Kaarle Kari ja tyttärentytär Sini Ruohonen käyvät välillä yhdessäkin keräämässä roskia. Mukana ovat myös Ruohosen koirat valkoinenpaimenkoira Lumo ja saksanpaimenkoira Tuittu. Jälkimmäinen osaa myös auttaa kantamalla löytämiään roskia emännälleen.
Kaarle Kari ja tyttärentytär Sini Ruohonen käyvät välillä yhdessäkin keräämässä roskia. Mukana ovat myös Ruohosen koirat valkoinenpaimenkoira Lumo ja saksanpaimenkoira Tuittu. Jälkimmäinen osaa myös auttaa kantamalla löytämiään roskia emännälleen.
Kuva: Suvi Pirinen

Kaikki käytetään

Roskan määrä on helppo pitää vähäisenä, kun ei alun perinkään hanki paljoa tavaraa. Kaarle Kari kertoo, että on aina oppinut tulemaan vähällä toimeen.

–Sanon aina, että ollaan niin vanhaa sukua, ettei kaupasta tarvita muuta kuin kahvit, sokerit ja suolat.

Kari käyttääkin mielellään kierrätystavaraa myös kodissaan. Autotallissa sijaitsevan työhuoneen pöytä on tullut Veitsiluodon tehtaan toimistosta aikoinaan, kun siellä hankittiin uusia pöytiä, hylly ja vanha arkku taas ovat tulleet Karihaaran vanhasta apteekista. Pihamaalta löytyvät kaksi grilliä on molemmat itse rakennettu kierrätysmateriaaleista.

Omat perunat on aina kasvatettu ja kompostia Kari on pitänyt koko ikänsä.

Kari kertoo, että aikoinaan kun hän asui Hepolassa, ei edes kolmen hengen perheeltä tullut kovin paljoa nykyistä enempää jätettä, vaikka kierrätys ei silloin ollut edes mahdollista.

–Kaatopaikka oli kaukana, eikä ollut oikein mitään millä viedä roskia sinne, joten keräsimme jätteet säkkiin ja veimme ne noin puolen vuoden välein. Puolessa vuodessa täyttyi vain yksi jätesäkki, Kari kertoo.

Verkkorakennelma on täytetty koirankarvalla, jota linnut voivat repiä pesänrakennusaineeksi.
Verkkorakennelma on täytetty koirankarvalla, jota linnut voivat repiä pesänrakennusaineeksi.
Kuva: Suvi Pirinen

Halpaa terapiaa

Vaikka kierrättäminen onkin aina ollut itsestäänselvä osa Kaarle Karin elämää, roskien keräämiseen, sekä niistä erilaisten esineiden rakentamiseen syttyi kipinä vuonna 2014 tehdyn lonkkaleikkauksen jälkeen.

–Sain sairaalabakteerin, jonka jälkeen masennuin hieman. Sitten oli alettava tekemään jotain, ettei ihan käperry ajatuksiinsa. Ensin vain kiersin mökin muutaman kerran päivässä, myöhemmin aloin tehdä pidempiä lenkkejä ja kerätä roskia samalla. Kun alkoi masentaa, menin istumaan autotalliin, kuuntelin radiota ja aloin näperrellä jotain. Se oli halvempaa terapiaa. Siitä se lähti.

Aluksi Kari teki linnunpönttöjä, joita hän yhä vieläkin valmistaa vanhoista lavoista irrotetuista laudoista. Pönttöjä on valmistunut niin paljon, että osa on viety kotikylälle velipojan kirpputorille myytäväksi. Linnut ja muut eläimet ovatkin Karin sydäntä lähellä.

–Ollaan ruokittu lintuja ja muita elukoita iät ja ajat, kauriit ja hirvet käyvät tuossa meidän takapihalla, ollaan saatu hyviä valokuvia ikkunasta.

Kaarle Kari kutsuu autotallissa olevaa työhuonettaan terapiahuoneeksi, koska siellä rakentelu auttoi häntä toipumaan masennuksesta.
Kaarle Kari kutsuu autotallissa olevaa työhuonettaan terapiahuoneeksi, koska siellä rakentelu auttoi häntä toipumaan masennuksesta.
Kuva: Suvi Pirinen

Roskien määrä vähentynyt

Kaarle Kari kertoo, että vaikka roskia löytyy edelleen paljon varsinkin erilaisten tapahtumien, kuten lakkiaisten jälkeen, niin kokonaisuutena roskien määrä on vähentynyt.

–Sen olen laittanut merkille, että tupakka- ja nuuskarasioita on ollut tänä ja viime vuonna vähemmän kuin ennen. Vielä muutama vuosi sitten saatoin löytää jopa 200 askia yhden päivän aikana.

Sekä Kaarle Kari että Kati Ruohonen arvelevat, että ihmiset ovat vähentäneet roskaamista sen jälkeen, kun ovat nähneet heidät keräämässä roskia.

– Kerran kun olin keräämässä roskia, eräs mies tuli minua vastaan ja sanoi, että nyt minä kyllä laitan tupakannatsan pois, enkä heitä sitä maahan, Kari hymyilee.

Vanha kontti on koristeltu kadunvarsilta löytyneillä esineillä. Se on Kaarle Karin omasta mielestä hänen hienoin tuotoksensa.
Vanha kontti on koristeltu kadunvarsilta löytyneillä esineillä. Se on Kaarle Karin omasta mielestä hänen hienoin tuotoksensa.
Kuva: Suvi Pirinen