Päivittyvä lista: Näissä pai­kois­sa on voinut al­tis­tua ko­ro­na­vi­ruk­sel­le Lapissa

"Mitä pa­rem­min tuntee luontoa ja sen il­miöi­tä, sitä pa­rem­min luon­to­ku­via pystyy ot­ta­maan", sanoo pal­kit­tu luon­to­ku­vaa­ja Hannu Hautala

80 vuotta täyttävän Hannn Hautalan luontovalokuvien esikuvana on vanha kiinalainen taide.

Hannu Hautala on julkaissut vuosikymmenten mittaan yli 60 valokuvakirjaa. Vuonna 2012 hänelle myönnettiin tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto.
Hannu Hautala on julkaissut vuosikymmenten mittaan yli 60 valokuvakirjaa. Vuonna 2012 hänelle myönnettiin tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto.
Kuva: Kaisa Siren

Hannu Hautala kiinnostui linnuista noin kymmenvuotiaana. Inspiraation lähteenä toimi ensin kodin 23-osainen Otavan Iso tietosanakirja-sarja, jossa oli laaja valikoima eri lintujen kuvia. Aluksi hän ripusti puihin linnunpönttöjä ja alkoi 13-vuotiaana rengastaa lintuja.

Pohjanmaalla Töysässä varttunut Hautala osti 16-vuotiaana marjanpoiminnalla saamillaan rahoilla ensimmäisen kameransa, neuvostoliittolaisen Lubitelin.

– Kodin lähellä olleet metsät, suot ja kytöpellot olivat minun reviiriäni, jossa tapasin ottaa kuvia erityisesti linnuista.

Hautalan lapsuudessa luontovalokuvaajia oli hyvin vähän.

– Siihen aikaan käytiin keskustelua, ovatko luontovalokuvaajat vähän hulluja. Luonnossa oli tapana lähinnä marjastaa tai metsästää. Luontovalokuvaajat löivät itsekin asiassa löylyä kiukaalle.

Hautala myi ensimmäisen kuvallisen luontojuttunsa Vaasa-lehteen 1958 ja julkaisi ensimmäisen valokuvakirjansa kymmenen vuotta myöhemmin. Vuonna 1970 hän siirtyi autonasentajan hommista päätoimiseksi luontovalokuvaajaksi taiteilija-apurahan turvin.

Erityisesti metsä- ja suoluonnon kuvaamiseen keskittynyt Hautala on julkaissut vuosikymmenten mittaan yli 60 valokuvakirjaa. Vuonna 2012 hänelle myönnettiin tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto.

Koillismaan ikuistaja

Hautala muutti vaimonsa kanssa Helsingistä Kuusamoon 1979. Hänet tunnetaankin erityisesti Koillismaan ikuistajana.

– Täällä on metsää runsain mitoin, ja erityisesti yötön yö tarjoaa erinomaiset puitteet kuvaamiseen. Ja Kuusamohan sijaitsee melkein keskellä Suomea: Helsinkiin on matkaa 800 ja Utsjoelle 600 kilometriä, Hautala naurahtaa.

Hautalan mukaan digivallankumous on mullistanut myös luontovalokuvauksen ja tuonut alalle runsaasti harrastevalokuvaajia.

– Jo alle tuhannen euron kameralla on mahdollisuus ottaa 90 prosenttia niistä kuvista, joita ammattilainen ottaa paljon kalliimmilla välineillä. Itse en siirtynyt kuvaamisessa digiaikaan vaan pitäydyin filmin käytössä.

Myös naisten määrä on kasvanut.

– 1970-luvulla luonnonvalokuvaajien yhdistyksessä oli muutama nainen. Nyt naisten osuus on noin 20 prosenttia. Naisia on myös lehtikuvaajina paljon aiempaa enemmän. Tämä on tietysti hieno kehityssuunta.

Luontovalokuvauksen peruselementit ovat Hautalan mukaan ennallaan.

– Mitä paremmin tuntee luontoa ja sen ilmiöitä, sitä paremmin luontokuvia pystyy ottamaan.

Metsähakkuut liian laaja-alaisia

Hautalan mukaan suomalaisessa luonnossa on tapahtunut masentavia muutoksia.

– Joskus mietin, millainen luonto on nykylasten ollessa vaikkapa keski-ikäisiä. Esimerkiksi metsähakkuut ovat liian laaja-alaisia.

"Joskus mietin, millainen luonto on nykylasten ollessa vaikkapa keski-ikäisiä. Esimerkiksi metsähakkuut ovat liian laaja-alaisia."
Hannu Hautala
Luontovalokuvaaja

Hautala lopetti luontovalokuvauksen muutama vuosi sitten iän ja vaivojen myötä.

– Diabetes vei jalat siihen kuntoon, etten enää pysty liikkumaan luonnossa, mutta seuraan alan kilpailuja ja tuomaroinkin niitä, kokoan kirjoja vanhoista kuvistani ja niin edelleen.

Lapsena Hautalan esikuvana oli Yrjö Kokko, joka teki muun muassa kaksi kirjaa laulujoutsenista. Sittemmin Hautala on ihaillut japanilaisia luontovalokuvia. Hän määrittelee japanilaiset sitkeiksi kuvaajiksi.

– Japanilaisten luontovalokuvakirjoissa on myös erittäin hyvä painoasu ja rohkeita rajauksia. Japanilainen tekstityyppi on kaunista ja runollista, eikä haittaa, vaikka tekstiä ei ymmärtäisikään. Japanilainen luontovalokuvaus perustuu vanhaan kiinalaiseen taiteeseen. Olenkin tavannut sanoa, että valokuvieni esikuvana on lopulta vanha kiinalainen taide.

Kuka?

Hannu Hautala

Syntynyt 12.5.1941 Töysässä, asuu Kuusamossa.

Toiminut freelance-valokuvaajana vuodesta 1970.

Julkaissut yli 60 luontovalokuvakirjaa, joita on käännetty yhdeksälle kielelle.

Pitänyt kymmeniä valokuvanäyttelyjä Suomessa ja ulkomailla.

Pitänyt vuosina 1970-2006 noin 400 diakuviin perustuvaa esitelmää luonnosta ja luontovalokuvauksesta Suomessa ja ulkomailla.

Sai Vuoden lehtikuva -palkinnon vuonna 1973, kuvasta Parittelevat kotkat.

Suomen luonnonvalokuvaajat ry:n perustajajäsen 1977 ja puheenjohtaja 89–91.

Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1978, valtion 15-vuotinen taiteilija-apuraha 1987.

Filosofian kunniatohtori, Oulun yliopisto 2002.

Valtion ylimääräinen taiteilijaeläke 2004.

Kuusamoon avattiin 2007 Hannun Jäljet – Hannu Hautala luontokuvakeskus.

Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto 2012.

Pro Finlandia -mitali 2014.

Harrastaa lukemista, penkkiurheilijana jokamiesluokan autokilpailuja ja traktorien vetokilpailuja.

Perheeseen kuuluu vaimo.