Lapin Kansa kirjoittaa pääkirjoituksessaan kriittisesti kaupungin ydinkeskustan toistuvista ”postimerkkikaavoista”, joissa kaupunkikuvaa muutetaan maanomistajien toiveiden mukaan (LK 31.10.). Kritiikki on aiheellista. Esimerkiksi valitusten alainen ”tornikaava” on vastoin voimassa olevaa, muutosten ohjeeksi laadittua osayleiskaavaa.
Monissa viimeaikaisissa kaavahankkeissa kaupunki soveltaa kumppanuusperiaatetta, joka ei ole aina ongelmatonta. Kaavoituksen yleisesti hyväksytty periaate on ollut, että sen tulisi olla mahdollisimman vapaata maahan kohdistuvasta yksityisestä intressistä.
Kumppanuus saattaa johtaa siihen, että kaupunkikuvaa muutetaan maanomistajien ehdoilla. Pyrkiikö kaupunki kumppanina silloin aidosti yleisen hyvän edistämiseen?
Mitä odotamme kaupunkisuunnittelulta? Kaiketi sellaista elinympäristöä, jossa viihdymme työssä ja levossa, arjessa ja juhlassa, nuorena ja varttuneena. Kaupungille symbolina tärkeälle alueelle, ydinkeskustalle, toivomme kaupungilta aktiivisempaa huomispäivän kokonaishahmotusta.
Toiset haluavat vanhan, edellisiä polvia hyvin palvelleen ydinkeskustan kunnioittamista. Toiset haluavat sen kehittyvän edistyneen ihmisen mukana, uusiutuvan ja nuortuvan. Tässä on ainainen ristiriita ja sen yhteen sovittamisessa on vaikeuksia.
Kaupunkikuvan kannalta asemakaava on perustavaa laatua oleva ”asiakirja”. Sitä laadittaessa pyritään muun ohella ”esteettisesti tyydyttävään ratkaisuun”. Näin on opetettu. Se, mitä se tarkoittaa, jäänee monelle kaavan laatijallekin hieman hämäräksi.
Kaiketi odotamme kaavaratkaisuja, jotka rakennettuina synnyttäisivät kaupungin kaikki toiminnat sisältävän kokonaisuuden, ”taideteoksen”, joka antaisi myös esteettisen tyydytyksen mukana eläjälle. Asemakaavahan on jo itsessään eräänlainen taideteos – laatijansa persoonallisen luomisprosessin tulos. Tosin tämä ”taide” on ankkuroitu karuun todellisuuteen paljon tiukemmin kuin muut.
Odotamme ympäristöjä, joissa ihmisellä on mahdollisuus kokea muitakin elämyksiä kuin esteettisiä. Monen kaipaama elämys on hiljaisuus. Rovaniemen pienillä puistoalueilla se ei ole juuri mahdollista.
Ympäröivän luonnon lisäksi hyvin hoidetut, asutuksen sisällä sijaitsevat hautausmaat tarjoavat tähän mahdollisuuden. Hautakiviä ympäröi hiljaisuus ja rauha. Seisahtumalla hautakiven äärelle yrittää tuntea kummun alla lepäävän henkilön kuviteltua läheisyyttä, hänen elämäntarinaansa ja loppua.
Hyväkään asemakaava ei aina tuota parasta kaupunkikuvaa. Asemakaavoitus on kunnallisen itsehallinnon näkyvä tunnusmerkki. Hyvin toteutettuna se heijastaa kunnan monitahoisia intressejä yhtä hyvin kuin talon sisustus isäntänsä makua.