Pelkosenniemelle vuodeosasto rakennettiin 1982 ja tiloja ajanmukaistettiin 2010- luvulla. Asianmukaiset tilat ja sitoutunut henkilökunta ovat palvelleet paikallisia ja lappilaisia laajemminkin sekä mahdollistaneet sairaanhoitotyöhön keskittymisen.
Paikalliset palvelut ovat madaltaneet kynnystä hakeutua hoitoon ja vähentävät pitkällä aikavälillä erikoissairaanhoidon tarvetta. Kansanterveyslain myötä rakentunut terveyskeskus- ja vuodeosastojärjestelmä ovat kestäneet öljykriisit, lamat ja kuntien heikot talousvuodet taaten sairaiden asianmukaisen hoidon.
Terveysjohtaja Miia Palon mukaan noin kolmannes vuodeosastojen potilaista odottaa pääsyä palveluasumiseen tai muihin palveluihin ja palveluita tehostamalla vähennetään tarvetta odottamiseen. Tehostamistoimena Lapin hyvinvointialue (Lapha) suunnittelee sulkevansa vuodeosastoja ja korvaavansa palvelun kotisairaalalla tai uudella yhteistyömallilla, jossa hoitoon osallistuu kotisairaan-, koti- ja ensihoito.
Miten vuodeosastojen sulkeminen lisää palveluasumispaikkoja tai ohjaa potilaita oikeaan paikkaan? Mistä säästö syntyisi pitkien etäisyyksien Lapissa? Miten vuoteenomana oleva hoitaa kodin askareet, lämmitykset ja pihatyöt? Onko henkilöstöpulasta kärsivällä Lapilla varaa laittaa hoitoammattilaiset tien päälle?
Vuodeosastoilla on vahva paikallinen merkitys. Kuntalaiset tarvitsevat niiden palveluita ja tarve synnyttää paikallisesti työtä. Maakuntien pienet vuodeosastot toimivat huoltovarmuusyksikköinä, joita tarvitaan, kun muut palvelut eivät vedä, osastot ovat täynnä tai pandemia yllättää.
Lapha todisteli Pelkosenniemellä (2.4.), ettei yhtään terveyskeskusta lopeteta. Vuodeosaston lakkauttamisella on kerrannaisvaikutuksia. Labran ja röntgenin käyttömäärät vähenevät ja pian voidaankin todistaa, ettei näitäkään palveluita kannata paikallisesti järjestää.
Valtion on pyrkinyt pitämään koko maan asuttuna. Onko samaa tahtotilaa Lapissa? Loputon palveluiden keskittäminen ja harvaan asutun alueen näivettäminen on murheellista seurattavaa. Lapin pito- ja vetovoimasta höpöttäminen kuulostaa irvailulta.
Tilanne on omantunnon kysymys myös kunnille. Moni pelasi viimeiset vuodet sote-kustannusten kanssa niin, että alueelle siirtyi liian vähän rahaa palveluiden järjestämiseen ja kehittämiseen.
Laadukkaat sote-palvelut ovat tärkeimpiä julkisrahoitteisia palveluita. Onko aluepäättäjillä rohkeutta rauhoittaa tilanne, tarkastella asioita kokonaisvaltaisesti ja pyrkiä kehittämään osastoista monipuolisia, laajempaa asiakasryhmää palvelevia erikoisyksiköitä, jotka tukevat myös Lapin alueellista huoltovarmuutta?