Eduskunta äänesti elinkeinoministeri Vilhelm Junnilan (ps.) epäluottamuksesta hänen uusnatsi- ja äärioikeistokytköstensä vuoksi. Valitettavasti enemmistö paikalla olleista kansanedustajista äänesti luottamuksen puolesta.
Tahdonkin kiittää Lapin kansanedustajista Johanna Ojala-Niemelää (sd.), Katri Kulmunia (kesk.) ja Markus Lohea (kesk.) suoraselkäisestä toiminnasta, Junnilan luottamusta vastaan äänestämisestä. Historiasta on tärkeää ottaa opiksi. Vihan kyllästämille ääri-ideologioille ei koskaan pidä antaa hiljaista hyväksyntää sivusta seuraten.
Miksi kokoomuksen ja perussuomalaisten ryhmät, myös Lapin kansanedustajat Heikki Autto (kok.), Sara Seppänen (ps.) ja Kaisa Juuso (ps.) tahtoivat tukea uusnatsiviittauksia viljelevää poliitikkoa, joka on osallistunut äärioikeiston tapahtumiin täysin tietoisena niiden luonteesta, ja joka on kutsunut äärioikeistoryhmittymä Suomen Sisun eduskuntavierailulle? Missä teidän rajanne menee, jos se ei mene tässä?
Uusnatsiviittauksien viljely vaalikampanjoidessa ja somessa ei ole sattumaa. Kukaan ei heittele kaasutus-, hakaristi- ja 88-juttuja tai rakentele Ku Klux Klan-lumiukkoja vahingossa. Uusnatsiviittauksilla tahdotaan viestiä tukea kyseiselle ideologialle.
Näiden tekojen selittely myöhemmin vitseinä on perinteinen kaksoisviestinnäksi kutsuttu äärioikeiston toimintatapa. Kun jälkikäteen kuittaa kaiken vitsailuna, saa kokeilla kepillä jäätä ja venyttää hyväksyttävän käytöksen rajoja. Viesti on mennyt perille sinne, minne sen oli tarkoituskin mennä.
Jokainen uusnatsi ja äärioikeiston kannattaja ymmärtää 88- ja kaasutusviittaukset, vaikka niitä jälkikäteen medialle seliteltäisiinkin huumorilla. Eivät ne ole vitsejä. Ne ovat viestejä.
Jos se näyttää ankalta, jos se kävelee kuin ankka, jos se vaakkuu kuin ankka, se lienee silloin ankka. Emme voi olla niin naiiveja, että katsomme äärioikeiston valtavirtaistumista hiljaa hyväksyen sivusta. Missä menee raja, jos se ei mene tässä?
Kirjoittaja on Rovaniemen kaupunginvaltuutettu (vihr.).