Joskus vuosia sitten pomoni kysyi kehityskeskustelussa, olisinko kiinnostunut esihenkilötehtävistä. Työkokemus olisi kuulemma jo riittänyt uutispäällikköpestin kokeilemiseen.
Aika monissa elämän valintakohdissa olen loputon jossittelija. Tuossa tilanteessa vastaukseni oli kuitenkin välitön ei.
Jälkeenpäin vähän ihmettelin itseäni. Eikö uralla eteneminen ole se pointti? Eivätkö kaikki janoa koko ajan hienompia titteleitä ja enemmän palkkaa?
Tajusin, että minä en janonnut.