Poromies Rauno Lankila harppoo keskilappilaisessa metsässä. Pienen kivirakkarinteen päällä hän pysähtyy. Paikalla pitäisi olla taannoin kuolleen poron jäänteet. Mitään ei kuitenkaan näy.
Viimein yhden männynkäkkärän juurelta löytyy luunkappale.
Reisiluu näyttäisi olevan.
– Enempää ei enää ole jäljellä, Sodankylän Seipäjärvellä asuva Lankila tuumii.
– Poronruho on useimmiten hyvin äkkiä kaluttu, kesällä jopa muutamassa päivässä.