Poromiehelle jokainen poro on arvokas. Luonnossa liikkuessaan Rauno Lankila on tottunut havainnoimaan kuolleista eläimistä kertovia indikaattoreita kuten erityisesti korppeja. "Haavoittunut tai muuten huonokuntoinen eläin hakeutuu usein johonkin vaikeapääsyiseen paikkaan kuolemaan. Sieltä sitä on vaikea löytää", Lankila kertoo.
Poromies Rauno Lankila harppoo keskilappilaisessa metsässä. Pienen kivirakkarinteen päällä hän pysähtyy. Paikalla pitäisi olla taannoin kuolleen poron jäänteet. Mitään ei kuitenkaan näy.
Viimein yhden männynkäkkärän juurelta löytyy luunkappale.