Rompas-Rajapalojen aluetta on tutkittu 2008 lähtien, jolloin ranskalainen Areva löysi sieltä uraania. Se myi kaivosoikeudet 2010 kanadalaiselle Mawson Resources Ltd:lle, joka tammikuussa 2013 tiedotti, että alueelta oli löydetty pintanäytteistä uraania maksimissaan 81.900 ppm:n pitoisuuksia, ja että keskimääräinen uraanipitoisuus oli 3.248 ppm. Myös Rajapalojen alueen kairausnäytteestä on löytynyt jopa 4.100 ppm uraanipitoisuuksia.
Mawson Resources Ltd muutti toiminimensä Mawson Gold Ltd:ksi helmikuussa 2020, jolloin kaikki puheet Rompas-Rajapalojen alueen suurista uraanilöydöistä haudattiin.
Kun viime lokakuussa huolestuneet kaivoskriitikot ja lähialueiden asukkaat Rovaniemen yleisötilaisuudessa muistuttivat Mawson Oy:n toimitusjohtajaa Noora Aholaa uraanin olemassaolosta ja sen lain vaatimasta käsittelystä, hän totesi (LK 25.10.2024) lyhyesti, että ”ne on kaikki salaliittoteorioiden vaalimista”.
Mikä on totuus? Valehteliko Mawson 2013 sijoittajilleen, kun he tiedottivat korkeista uraanipitoisuuksista vai valehteleeko yhtiö nyt kieltäessään uraanin olemassaolon? Miten paikalliset päättäjät ja kanadalaiset sijoittajat voivat luottaa yhtiön koeporaustuloksiin, jos todellisia uraanipitoisuuksia ei edes raportoida?
Emmekö ole oppineet mitään Talvivaaran katastrofista, jota ennen uraanin olemassaolo salattiin kaikissa lupahakemuksissa?
Mawson Resources Ltd:n monet yrityskaupat, uudet toiminimet, osakeannit ja tilinpäätökset ovat sekavaa luettavaa. Yli 20 toimintavuoden jälkeen yhtiö ja sen lukuisat spinoff-yhtiöt eri maissa eivät ole koskaan ansainneet mitään liiketoiminnallista tuloa ja siitä eriytetyn Mawson Finland Ltd:n katsotaan vieläkin olevan etsintävaiheessa.
Yhtiöiden kaikki toiminnat on rahoitettu oman osakepääoman ehtoisella rahoituksella eli arvottomien osakkeiden myynnillä.