Jokaisella meistä on vastuu ympäristöstämme, ja valintamme vaikuttavat sekä lähiympäristöön että globaaliin hyvinvointiin. Tämä vastuu ei ole kuitenkaan kaikilla samanlainen.
Lasten ja nuorten säätiön selvityksessä Maailma 2050 nuorten kirjoittamana (Nuori.fi/selvitys-maailma-2050) käsitellään maailmassa tapahtuvaa muutosta ja sitä, kuinka ainutlaatuinen ja -kertainen maapallomme on. Puollan selvityksestä esiinnousevaa mielipidettä, että maapallollamme ei voi toteuttaa mitään osta 2 maksa 1 -tarjousta. On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että luonnonvarat, kuten puhdas vesi, hedelmällinen maaperä ja monimuotoiset ekosysteemit, eivät ole ehtymättömiä. Ne eivät uusiudu samalla nopeudella kuin niitä kulutetaan. Siksi meidän on tehtävä valintoja, jotka suojelevat planeettaamme pitkällä aikavälillä.
Jokainen pieni teko, kuten kierrättäminen, energian säästäminen tai kestävämmän ruokavalion valitseminen, on askel kohti elinkelpoisempaa maailmaa tuleville sukupolville. Mielestäni tämä ajatus ei ole pelkkää utopistista unelmointia, vaan realistinen välttämättömyys. Jos jatkamme luonnonvarojen ylikuluttamista, kohtaamme väistämättä vakavia kriisejä, jotka vaikuttavat niin ympäristöön, talouteen kuin ihmisten hyvinvointiinkin. Tällä hetkellä valintamme voivat ratkaista sen, millaisen maailman jätämme jälkeemme. Meillä ei ole varaa olla välinpitämättömiä, sillä kerran menetettyjä luonnonvaroja tai ekosysteemejä ei voida palauttaa.
Maapallomme nykytilasta voisi helpostikin syyttää meitä suomalaisia, mutta maapallon nykytila ei ole vain meidän syymme. Myöskään monet ihmiset eivät tajua seuraavaa faktaa: vaikka Suomi olisikin maailman hiilineutraalisin valtio, Kiina ja USA rumentavat maapalloamme ja tuhoavat sivilisaatioita enenevämmissä määrin. Voisi jopa sanoa, että Kiina ja USA ovat syynä maapallon eläimien joukkomurhaan ja hävitykseen. Suomessa kuitenkin 10-15-vuotiaat ”sinihiuksiset nuoret” ovat ottaneet omille niskoilleen koko maailman kärsimyksen ja syyttävät ihmisiä siitä, että Suomi ei tee tarpeeksi ja että kuinka yhä tuhoamme maapallon söpöjä eläimiä.
Harri Jalonen tukee tätä näkemystä artikkelissaan Tietämättömyyden tuottaminen on keskeinen vallankäytön muoto (Helsingin Sanomat 17.9.2022). Kirjoittajan mukaan 10–15-vuotiailla ei vielä ole riittäviä tietoja tai kokemusta ymmärtää syvällisesti ilmastoasioihin liittyviä monimutkaisia kokonaisuuksia. Tämä ei tietenkään ole heidän syynsä – nuoret ovat vasta oppimassa ja kasvamassa, ja he luonnollisesti omaksuvat vaikutteita ympäristöstään. Ongelma kuitenkin syntyy, kun ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvistä haasteista keskustellessa tunteet nousevat järjen edelle.
Usein nuoret kokevat syyllisyyttä tai ahdistusta siitä, että heidän sukupolvelleen on jätetty näin vaikea tilanne ratkaistavaksi, ja tämä voi estää heitä kohtaamasta faktoja rauhallisesti ja analyyttisesti. Erityisesti silloin, kun nuorten kanssa yritetään käydä tasapainoista ja faktapohjaista keskustelua ilmastoasioista, vastaukseksi saattaa tulla tunteisiin vetoavia reaktioita. Tällöin keskustelun painopiste siirtyy helposti pois itse asiasta ja siihen, miten jokin argumentti "pahoitti mielen" tai aiheutti ahdistusta.
Tämä voi tehdä rakentavan vuoropuhelun haastavaksi, sillä ilmastonmuutoksen kaltaiset kriisit vaativat kylmiä faktoja ja ratkaisukeskeistä ajattelua tunteiden sijaan. Tässä tilanteessa nuorten kohtaaminen vaatii aikuisilta ymmärrystä, mutta myös kykyä ohjata keskustelua siten, että faktat ja tunteet voidaan erottaa toisistaan.