Piia Koskela ja Sirkkaliisa Kokko kirjoittivat erinomaisesti kasvatuksesta (LK 6.5.). Kun lasten ja nuorten häiriökäyttäytyminen, keskittymiskyvyn puute, lukemisen, liikunnan ja unen vähyys sekä digiriippuvuus ovat todellisia ongelmia, ”aikuisten on aika ryhdistäytyä” sen sijaan, että syytellään lapsia ja nuoria ja päivitellään maailman menoa.
Vastuu on vanhemmilla ja opettajilla. Aikuisten kuuluu antaa mallia. Heidän tulee itse vähentää älylaitteiden käyttöä, lukea lapsille ja lukea itse sekä liikkua luonnossa lasten ja nuorten kanssa.
Kasvatuksen käytännössä kotona ja koulussa keskeistä on kunnioittava vuoropuhelu – kaikissa lapsen ja nuoren tunnetiloissa. Se ilmentää toisen täyden ihmisarvon ja itseyden tunnustamista ja on keskinäisen ymmärtämisen edellytys. Se tuottaa osallisille merkityksellisyyden kokemusta. Sitä kautta lapselle kehittyy minäkuva itsestä arvokkaana ihmisenä.
Vuoropuhelu merkitsee myös kasvattajalle itsekasvatusta. Se opettaa vuoropuheluun itsensä kanssa, itsereflektioon. Aito, toista arvostava vuoropuhelu kehittää kykyä eläytyä toisen tunteisiin ja olosuhteisiin, toisin sanoen empatiaa, jota tekniikan kanssa seurustelu ei opeta.
Ajan raivaaminen vuoropuhelulle on aikuisten vastuulla. Kun vanhemmat kuljettavat jälkeläisiään kouluun, harrastuksille, lomalle ja kauppaan, lapset ja nuoret ottavat kännykät mukaan viihtyäkseen. Mitä tehdä?
Oma ratkaisuni lastenlasten kanssa on ollut pitkään se, että muistutan heitä ystävällisesti: ”Minä en ole taksikuski”. Kun olemme pienessä, suljetussa tilassa keskenämme, ei ole reilua, että kuski on yksin ja muut seurustelevat digihaamujen kanssa.
Alkujaan perustelin sitä myös sillä, ettei se ole kunnioittavaa minua kohtaan. Toistuvasti aikuiset tekevät samaa toisilleen milloin missäkin. Omien tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen avaa paljon lukkoja molemmin puolin keskustelussa.
Kasvatus vuoropuheluun on syytä aloittaa lapsuudessa ja nuoruudessa kotona ja koulussa. Kunnioittava vuoropuhelu on kasvatusta yhteiskuntaan osallistumiseen. Kunnioittava, vilpitön vuoropuhelu puolueiden kesken on aidon demokratian tavoite ja ydin. Kunnioituksen puute sen sijaan kalvaa demokratian tasoa.