Kuva: Katri Kukkola
Minua ainakin harmittaa. Olen turhautunut tähän kaikkeen, mutta sen kanssa on opeteltava elämään. Olen mietiskellyt paljon korona-aikaa ja sitä, miten rajoitukset vaikuttavat kaikkien elämään.
Olen yrittänyt etsiä tilanteesta positiivisia asioita, mutta suoraan sanoen en löydä yhtäkään. En voi viettää normaalisti aikaa ystävieni kanssa. En voi käydä normaalisti Haaparannalla ostoksilla. Tuntuu, että vain rajakaupungeissa ja -kunnissa ymmärretään Ruotsin tärkeys. Koska voimme palata normaaliin elämään? Vai tulivatko maskit jäädäkseen?