Tuli muutamana päivänä ajeltua Yllästunturin itäpuolella, Ylläsjärvellä. Olin samalla reissulla katsastamassa vaimoni vähäistä metsäpalstaa, josta suurin osa on ojittamatonta suota ja sellaiseksi luultavasti jääkin.

Muistelin 1970-lukua, jolloin omilla harjoitusreissuillani useaan kertaan nousin yli tunturin, jossa poutapäivinä joutui tarkasti varomaan, ettei astu kyykäärmeen päälle. Ei ollut hissiä, ei huviloita, ei juottoloita, ei hotelleja, eikä kelkkareittejä.