Elämämme on muuttunut ahdistavaksi selviytymistaisteluksi jatkuvasti kehittyvää teknologiaa vastaan. Ihminen on vääjäämättä menettämässä kosketuksen toiseen ihmiseen. Mitä tapahtuu silloin kun luomamme sähköinen järjestelmä pettää, eikä se toimi niin kuin olemme ajatelleet sen toimivan?
Elämmekö jonkinlaisessa suuressa maailmanlaajuisessa ihmiskokeessa, jonka seuraukset alkavat jo näkyä ihmisen mielen järkkymisenä. Onko meidän kaikkien tähän kokeeseen osallistuttava? Onko elämämme muuttunut digitalisaatiota palvelevaksi elämäntavaksi, jossa ihmisyydelle ei ole enää tilaa?
Näen teknologian yhtenä epäinhimillisempänä ja perhettä loukkaavampana ongelmana nimettömien lastensuojeluilmoitusten tekemisen, ilmoituksen kun voi tehdä täysin perättömästi myös kiusaamismielessä. Lapsi saatetaan hakea tällaisesta perheestä pelkän sähköisesti tehdyn lastensuojeluilmoituksen perusteella, tutkimatta lainkaan onko ilmoitus edes aiheellinen. Miksi tällainen sähköinen ilmoitustapa edelleen sallitaan?
Me ihmiset kun voisimme myös auttaa ja tukea toinen toisiamme. Onko helpompaa vain näpytellä tietokonetta ja ilmoittaa nimettömänä että perheessä on asiat huonosti? Olemmeko unohtaneet että voisimme myös itse olla auttamassa perhettä?
Näen että syntyvyytemme alenemiseen, lasten ja perheiden yhä lisääntyvään pahoinvointiin on vahvasti osasyynä jatkuva teknologian kehittyminen. Myös ihmisten yksinäisyys lisääntyy etääntyessämme yhä enemmän toisistamme. Meistä jokainen voi kuitenkin tehdä jotain, jotta me voisimme paremmin. Tee oma osasi!
Kukaan ei kiellä puhumassa kaupassa toistemme kanssa, kaikilla on mahdollisuus keskustella linja-autossa. Lapsia voi aina huomioida. Vilkutin kerran rattaissa istuvalle lapselle, kuinka hän siitä ilahtuikaan! Me olemme ihmisiä, me tarvitsemme toisiamme. Mikään teknologia ei tule koskaan korvaamaan ihmisen lämpöä ja läheisyyttä. Joten olkaamme ihmisiä toinen toisillemme!