Kolumni: Las­ten­hoi­ta­jan hymy ei hyydy edes palk­ka­kuo­pas­sa

Kalastus: Lo­hi­ke­sä Tor­nion­joel­la on al­ka­nut: Kasperi Tyni nosti Mat­ka­kos­kel­ta yli 16-ki­loi­sen von­ka­leen – lähetä kuva omasta lo­hi­saa­liis­ta­si

Marjastus: Kesäkuu alkoi, mutta hal­la­kart­ta hohkaa si­ni­se­nä – Miten käy mus­tik­ka- ja hil­la­sa­don?

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Miksi nuo­ri­so­työs­sä ei ole oh­jaa­ja­mi­toi­tus­ta?

Jo kymmeniä vuosia on puhuttu siitä, kuinka lapset ja nuoret voivat huonosti. Se on johtunut milloin mistäkin asiasta, kuten päihteistä, ulkonäköpaineista, opiskeluongelmista, liikunnan puutteesta, epäterveellisestä ruokavaliosta, seksuaalisuuteen ja itsetuntemukseen liittyvistä asioista, perheongelmista, koronasta tai jokapäiväisestä jaksamisesta.

Nämä ovat niitä asioita, joita me nuorisotyöntekijät käymme työssämme lasten ja nuorten kanssa läpi päivittäin. Paitsi silloin, kun olemme nuorisotilassa yksin töissä. Silloin toimimme vartijoina, järjestyksenvalvojina ja yleismiesjantusina.

Mitä nuorisotyötä se on? Voin kertoa, ettei mitään. Tällaisessa tilanteessa on täysin mahdotonta keskittyä olemaan läsnä, jos joku läsnäoloa tarvitsee – eli joka päivä.

Esimerkkinä tästä on päivä, jolloin nuorisotilalla oli 3.–6.-luokkalaisia lapsia yhteensä 20, toki suurin osa uusia kolmosia.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.