SAK on arvostellut kesästä lähtien hallituksen työelämäkirjauksia. Sen tavoitteet ovat Suomen yrittäjien ja Elinkeinoelämän keskusliiton tavoitteita.
Olemme yrittäneet tuoda työntekijöiden näkemyksiä esille ja hakea neuvotteluyhteyttä hallitukseen, että se hakisi yhteistä näkemystä siitä, mihin suuntaan työelämän lainsäädäntöä tulisi viedä.
Olemme varoittaneet, osoittaneet mieltä ja lakkoilleen – ei vaikutusta. Hallitus ja työnantajat vievät yksissä tuumin työlainsäädännön menneisyyteen niin, että työnantajan yksipuolinen direktio-oikeus työpaikkasi asioihin on kiistaton. He haluavat puolittaa irtisanomissuojan eli jos naama ei miellytä tai sinun ja esimiehesi sukset menevät ristiin, aina löytyy ”asiallinen” syy irtisanoa.
Eduskunnan käsittelyssä on esitys uudeksi työrauhalainsäädöksi. Työntekijöiden lakko-oikeutta rajataan rajusti. Työntekijöiden mahdollisuus puolustaa asioitaan heikkenee, vain työehtosopimusneuvotteluiden aikaan työnantajaa voidaan painostaa sopimukseen lakolla. Muulloin lakkoilu on sakon uhalla kiellettyä, oli kyse työnantajan rikkomuksista tai työlainsäädännön heikentämisestä eli työehtojen heikentämiseen on mahdotonta reagoida.
Suomen yrittäjät (SY) on ajanut paikallista sopimista jo vuosia. Siitä neuvoteltiin 2016, mutta tulos ei kelvannut SY:lle. Kaikille muille malli olisi kelvannut ja paikallinen sopiminen olisi laajentunut kaikkiin yrityksiin. Ainoa ehto oli, että työntekijöiden puolesta sopii luottamusmies.
Jos hallituksen ja SY:n toive toteutuu ja sopia voi kuka vain lähes mitä vain. Se johtaa siihen, että työnantajat alkavat painostaa ja syntyy sopimuksia, jotka heikentävät työehtoja ja murentavat palkkajärjestelmiä.
Ihmettelen, miksi isot järjestäytyneet yritykset, missä on yhteistyössä luottamushenkilöiden kanssa sovittu asioita, haluavat romuttaa toimivan järjestelmän. Työantaja väittää, että uudistukset eivät ole merkittäviä eikä juuri mikään muutu.
Miksi lakot sitten jatkuvat? Miksi he eivät suostu aitoon neuvotteluun? Olemme tulleet vastaan jo merkittävästi.
Näen tässä selkeän ideologisen päämäärän viedä suomalaista työelämää takaisin aikaa, missä isäntä käskee ja työntekijä nöyrtyy. Tämä tie on huono. Se ei paranna, eikä kehitä työelämää, eivätkä toimet lisää työllisten määrää.