Iltakävelyllä mieheni kanssa meillä on vakiaihe: hän pitää esitelmiä siitä, kuinka tiheä metsikkö tai tienvarsipusikko kaipaisi kirvestä ja sahaa. Maisemat avartuisivat ja jäljelle jääneet puut pääsisivät kasvamaan.
Ounasjoen siltojen kohdalla tuskin näkyy jokea, kun tiheä koivikko tukkii näkymät ja estää puiden kasvun. Samaa vikaa on paikoin Ounasvaaralla. Läpikulkematon männikkö rimottuu eivätkä männyt pääse kasvamaan hongiksi, jatkuu esitelmä, kun lenkkimme jatkuu Ounasvaaran Pullinpuolelle.
Iikka Paavalniemen vanhassa valokuvassa tupakkamiehet ovat retkellä Ounasvaaran rinteellä ja jokimaisema avautuu heidän edessään puuttomana ja avarana.