Ei pitäisi olla yllätys, että elinajanodotteen noustessa yli 65- sekä yli 85-vuotiaiden osuus jatkuvasti lisääntyy. Trendi on ollut tiedossa jo ennen kuin hyvinvointialueista edes päätettiin. Haasteet sekä hoivan kapasiteetille että laadulle ovat olleet ennakoitavissa. Silti pula ikäihmisten palveluasumispaikoista yllätti Lapissa.
Lapin hyvinvointialue (Lapha) päätti ottaa Muurolan entisen sairaalan tilat tilapäiskäyttöön, vaikka kattavaa selvitystä tilojen käyttökelpoisuudesta ei oltu tehty. Tilojen sopimattomuus sote-palvelujen järjestämiseen olisi pitänyt olla selvää jo kolme vuotta ennen aloittamista.
Ei siis ollut yllätys, että valitus sai Valviran reagoimaan. Se totesi asumispalveluyksiköiden tilat epäkelvoiksi. Ne eivät täyttäneet toiminnan normatiivisia vaatimuksia. Valvira määräsi siirtämään palvelut tiloihin, joissa sen ohjeistamat tilojen ja toiminnan sääntövaatimukset sekä standardit täyttyvät. Takarajaksi annettiin 31. joulukuuta.
On huomattava, ettei Valvira virastona anna veroviranomaisten tapaisia ennakkopäätöksiä. Asiantuntijaselvitys tilojen kunnosta ja käyttömahdollisuuksista olisi pitänyt teettää ennakkoon eikä jälkikäteen, kun oikeutettu häly oli päällä. Tilojen ankeutta lisäsi tilojen puutteellinen varustelu. Siellä aiemmin olleet kalusteet oli varastoitu, eikä niistä ollut tietoa.
Kuntoarvio rakennuksen teknisestä iästä on ristiriitainen ja vain yhden toimijan tekemä. Vertailevaa laskelmaa ei ole. On ristiriitaa sen suhteen, kuinka hyvässä kunnossa kiinteistö oikeastaan on. Jotkut arvioivat sen käyttökelpoiseksi, toiset nostavat esille merkittäviä puutteita. On myös erilaisia näkemyksiä siitä, onko peruskorjaukset arvioitu liian kalliiksi saatavaan hyötyyn verrattuna.
Peruskorjaukseen Laphan resurssit eivät riitä varsinkaan kun arviointimenettelyn käynnissä ollessa se ei edes saa lainaa. Jälkeenpäin herää kysymys, oliko Muurolan tilapäisestä käyttöönotosta päätettäessä vaihtoehtoisia ratkaisuja edes mietitty. Jos oli, niitä ei julkisuuteen ole kerrottu.
Laphaa leimaa toiminnallinen hitaus. Kun ei ole osattu ennakoida, viranomaispaine ja Valviran määräykset pakottavat kiireellisiin ratkaisuihin. Ostopalveluista tulee pelastus, mutta se maksaa.
On kansallinen häpeä, miten ikäihmiset ovat olleet hallinnollisen pallottelun kohteena. Ihmisarvosta välittämättä heitä on majoitettu ankeisiin ja virikkeettömiin tiloihin, ja kuljetettu paikasta toiseen jopa omaisten tietämättä. Arvokas vanhuus näyttää olevan utopiaa.