Hallitus julkisti säästötoimenpiteitä, joiden jälkeenkin valtiontalous on 12,2 miljardia euroa pakkasella. Tässä konkurssissa tuntuu erityisen hullulta se, että samalla pidetään kiinni puolen miljardin veronkevennyksestä hyvätuloisille ja kieltäydytään suuria pääomatuloja koskevista veronkiristyksistä.
Valtiontalouden tasapaino ei ole ainoa talousongelma. Suomen ongelma on, että meille ei löydy paikkaa maailmantaloudessa.
Jonkin aikaa sitten uskoimme Nokian siivittämänä, että Suomi on kuluttajaelektroniikan viejä. Se aika ja tunnelma tuntuu nyt kaukaiselta. Näin syrjäinen maa ei myöskään voi olla palvelujen viejä, vaikka palveluyhteiskunnasta puhuttiin – ei varsinkaan kun lähiympäristön suurin väestökeskittymä ja siis mahdollisen palveluviennin kohde, Pietari, on määräämättömän ajan oleva rautaesiripun takana.
Suomi ei voi voittaa ”kilpajuoksua pohjalle” ja houkutella maahan investointeja halpojen kustannusten perässä. Siitä pitää huolen kylmyys, vähäinen väkiluku ja vanheneminen, joka kasvattaa verorahoitteisten palveluiden tarvetta. Lisäksi olemme hupeltaneet ainoan varteenotettavan kustannuskilpailukykyvaltin, oman valuutan, 1990-luvun lopun eurohuumassa.
Suomen tulisi keskittyä siihen, mitä meiltä ei voi viedä pois – luonnonvaroihin ja niiden jalostamiseen mahdollisimman pitkälle kotimaassa. Käytännössä tämä tarkoittaisi maa- ja ennen kaikkea metsätalouden tuotteita ja metalleja sekä niistä jalostettavia tuotteita.
Tulisi siis harjoittaa malminetsintää ja kaivostoimintaa, kannustaa puunjalostukseen ja biomassan energiakäyttöön sekä ensi vaiheessa luoda julkisella rahalla kysyntää vaikkapa puurakentamiselle. Samalla tulisi torjua EU:n toistuvat yritykset kampittaa Suomen luonnonvaratalous.
Kaikki tämä vaatii suuria ponnisteluita – työtä, rahaa ja suunnitelmaa, jonka toteuttaminen veisi useampia hallituskausia hieman sodan jälkeisen teollistumisen tapaan.
Siksi on surullista seurata, kun jokainen hallitus mielikuvituksettomasti pyrkii ulosmittaamaan velkaantuvasta Suomesta neljän vuoden ajan etuisuuksia omille eturyhmilleen. Mitä muuta on esimerkiksi 400 miljoonan euron veroale ja kannattamattoman Turun tunnin junan kustantaminen tällaisena aikana?