Muistan tarkasti sen talviaamun Kolarin kodissa, kun kuulimme radiosta Ruotsin pääministeri Olof Palmen kuolleen. Joku oli ampunut naapurissa, aivan meidän lähellä, pääministerin keskellä katua. Ei niin kuulu käydä. Koko päivän istuimme katsomassa kaikki ne uutiset, jotka meidän ja Ruotsin televisiosta tuli. Ihmisten suru oli aito ja käsittämätön. Nyt kuuntelin suorana vanhan surman tuoreimmat käänteet.