Rovaniemen ympäristölautakunta on tehnyt useita päätöksiä, joissa taloyhtiöitä ja osakkaita on velvoitettu lopettamaan asunnoissa tapahtuva lyhytvuokraus jämerän uhkasakon uhalla. Valtuustossa lautakunnan puheenjohtaja puolusti linjaa todeten, ettei politiikalle ole sijaa. Olisiko kohtuudelle?
Uhkasakkojen uhka on asetettu useimmiten uusille tai uudehkoille kaupunkikeskustan taloyhtiöille. Ne ovat nuoria ja taloyhtiölainaa on usein valtavasti. Monissa on alkuvuosina maksettu vain korkoja, ja lainan lyhennykset ovat vasta alkamassa. Yhtiöt tarvitsevat kipeästi vakaata kassavirtaa selvitäkseen veloistaan.
Jos lyhytvuokraus loppuu äkisti ja laajalti, markkinoille voi tulla kerralla satoja uusia vuokra-asuntoja – pahimmillaan samasta yhtiöstä lähes kaikki. Rovaniemellä ei ole riittävästi maksukykyisiä vuokralaisia, jotta keskustan kalliit asunnot saataisiin täyteen. Tyhjät asunnot merkitsevät maksamattomia vastikkeita, ja valmiiksi velkainen yhtiö voi nopeasti ajautua vakaviin maksuvaikeuksiin. Tämä voi johtaa taloyhtiön maksukyvyttömyyteen.
Seurauksena olisi osakkaiden arvon nollautuminen, pankkien tappiot ja laajempi epäluottamus markkinoilla. Jos useita yhtiöitä kaatuisi samanaikaisesti, kyse ei olisi enää yksittäisten sijoittajien ongelmasta, vaan paikallisen asuntomarkkinan kriisistä.
Erityisen epäreilu tilanne olisi niille, jotka ovat ostaneet asunnon käyttöönsä osallistumatta lyhytvuokraukseen, mutta menettäisivät silti konkurssissa omaisuutensa ja ehkä myös elinikäiset säästönsä.
Hallintolain periaatteet – suhteellisuus, tasapuolisuus ja tarkoitussidonnaisuus – velvoittavat viranomaista arvioimaan päätöstensä kohtuullisuutta ja seurausvaikutuksia. Nyt tehdyt päätökset voivat olla muodollisesti lainmukaisia, mutta niiden seuraukset voivat ylittää sen, mihin toimivallan on tarkoitus ulottua.
Kun tiedossa on, että laki lyhytvuokrauksesta tullee 2026, olisi lautakunnan viisasta harkita väliaikaista pidättäytymistä ja punnita päätösten kokonaisvaikutuksia. Kyse ei ole politiikasta vaan järjestä ja kohtuudesta.
Yksittäinen ympäristölautakunnan ratkaisu voi näyttää tekniseltä kaavamääräyksen noudattamiselta. Todellisuudessa kyse on sadoista kodeista, (viattomienkin) ihmisten talouskatastrofeista, miljoonien eurojen lainoista ja kaupungin imagosta. Päättäjien tulisi muistella Olaus Petrin sanoja ja pohtia: olenko täysin varma, että päätökset ovat oikeassa suhteessa toimivallan alkuperäiseen tarkoitukseen?