Sairaanhoitajista ja lähihoitajista on pulaa joka terveydenhoitosektorilla, vaikka koulutusmääriä on lisätty ja rekrytoitu ulkomaista työvoimaa. Työvoimapulan takia pitäisi käyttää kaikki keinot, että vakituiset hoitajat viihtyisivät työpaikassaan. Käytäntö on kuitenkin päinvastainen.
Työvoimapula hoitajista on pahimmillaan kesälomakaudella, joka on nykyisin sijaisten kulta-aikaa. Ammattitaitoisista hoitoalan sijaisista kilpaillaan ja kilpailu on saanut epäterveitä piirteitä. Sijainen voi saada korotetun peruspalkan tai rekrytointilisän johdosta parempaa palkkaa kuin häntä neuvova ja opastava työpaikan samaa työtä tekevä vakituinen työntekijä.
Palkkauksen vääristymän seurauksena osa vakituisista hoitajista on siirtynyt sijaisiksi, koska palkka on parempi, mutta vastuu pienempi. Vaikuttaa siltä, että työnjohto on pahentanut hoitajapulaa suosimalla sijaisia vakituisen henkilökunnan kustannuksella.
Hoitajien jatkuva vaihtuvuus rasittaa paitsi työyhteisöä mutta etenkin potilaita. Ei ole kenenkään etu, että työpaikalla on jatkuvasti käynnissä uuden työntekijän opastusta ja neuvontaa. Siihen käytetty aika on poissa hoitotyöstä, johon hoitajat on ensisijaisesti palkattu.
Tilanne ei parane ennen kuin vakituiset hoitajat asetetaan etusijalle sekä palkkauksessa että töiden järjestelyissä.