Elämä rakentuu erilaisista kohtaamisista. Kohtaaminen voi olla nopea tai hidas, tunteeton tai tunteellinen, turvaton tai turvallinen, ei tärkeä tai tärkeä. Kohtaamisesta voi jäädä jälkeen epämiellyttävä tai miellyttävä kokemus. Se voi jäädä muistiin pitkäksi aikaa tai sitten unohtua heti kohtaamisen jälkeen.
Kohtaamisissa on mahdollisuus syntyä vuoropuhelua, tunnemerkityksiä ja muistoja luonnon, taiteen tai kulttuurin kanssa. Kohtaamisista haastavin tapahtuu ihmisten välillä. Jokaisella on tästä omakohtaisia tunnekokemuksia. Olen usein miettinyt sitä, millaisia valmiuksia minulla pitäisi olla, jotta voisin kohdata toisen ihmisen mahdollisimman aidosti.
Kaiken lähtökohta kohtaamisissa on mielestäni keskittymiskyky, jonka kautta syntyy läsnäolo. Kaikenlaisissa kohtaamisissa usein ongelmana on se, että ollaan vaan näkevinään ja kuulevinaan, mitä toinen tekee tai sanoo, mutta ei todellisuudessa nähdä eikä kuulla juuri yhtään mitään.
Ohjaustyössäni yritän saada osallistujat keskittymään käsiteltävään aiheeseen ja motivoida osallistujat tulemaan aistien kautta ulos kuorestaan mukaan oppimaan. Ihmisen viidellä aistilla on suuri merkitys kohtaamisissa ja tulkintojen syntymisessä.
Taidetta tulkittaessa, tehdessä tai sitä kokiessa on mielikuvituksella tärkeä merkitys. Todellisessa elämässä oman fyysisen ilmaisun kehittäminen on jo monisyisempi asia. Siinä me joudumme kohtaamaan oman minän sellaisena, millainen keho meillä on.
Kokemuksesta tiedän, että oman itsensä hyväksyminen on välillä haastavaa, mutta kun hyväksyt itsesi niin kuin olet, elämä ja kohtaamiset huomattavasti helpottuvat.
Puhe on yksi kohtaamisten viestintäkeinoista. Näkisin kuitenkin, että kehonkieli, eleet, ilmeet ja sanojen välillä olevat hiljaisuudet kertovat henkilöstä kuitenkin vielä enemmän. Itseasiassa on myös kohtaamisia (suru, tuska), joissa ei sanoja tarvita vaan pelkkä läsnäolo, kuunteleminen ja koskettaminen riittävät.
Sen olen huomannut, että jos ei usko itseensä, ei kukaan muukaan sinuun usko. Minusta kohtaamisissa on läsnäolon, luottamuksen lisäksi aina kysymys uskaltamisesta. Kuinka paljon uskallan antaa itsestäni muille ihmisille.
Toisen ihmisen kohtaaminen edellyttää sitä, että ensin on rehellisesti kohdattava itsensä. Olen usein pohtinut sitä, miten yksilön tunnelukkoja saadaan avattua. Voiko tunteitaan näyttää toisille, ettei niitä tarvitse hävetä tai piilottaa. Mitä tärkeämpi kohtaaminen tapahtuu, sitä suurempi tunnemerkitys siitä itselle syntyy.
Pohjimmiltaan jokainen ihminen haluaa tulla nähdyksi omana itsenään, kuulluksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi. Taiteessa on mielestäni kysymys samoista tavoitteista. Ihmisten kohtaaminen parhaimmillaan voimaannuttaa ja niin myös taiteesta nauttiminen. Toivon jokaiselle antoisia ja opettavaisia kohtaamisia vuonna 2021.