Me kaikki tykkäämme matkailusta. Matkailu avartaa ja tuo tuloja yhteiskunnalle. Kunnat panostavat matkailuun. Se on kaikkien huulilla, kun suunnitellaan kuntastrategioita ja halutaan lisätä vetovoimaa. Missä menee matkailun rajat? Voiko matkailua olla liikaa?
Joka paikassa ei enää tykätäkään turisteista. Ihmettelemme kun Barcelonassa järjestetään mielenilmauksia ”go home” -iskulausein matkailijoita vastaan. Onko siellä matkailua liikaa? Miksi siellä ei ole asetettu matkailun rajoja?
Suomessa ei vielä tarvita rajoja matkailulle. Me haluamme kehittää matkailua. Sitä pitää saada lisää. Matkailu on kirjoitettu suurin kirjaimin kuntastrategioihin. Matkailua kehitetään ja ihmisiä koulutetaan matkailualalle. Matkailuala vetää uusia toimijoita, mutta siellä on jo nyt pula tekijöistä, vaikka alan pitäisi olla houkutteleva ja trendikäs. Onko matkailusta jokapäiväisen leivän tuojaksi?
Tykkäämmekö oikeasti turisteista, jotka kurkistelevat ikkunoista sisään revontulireissuillaan? Haluammeko heitä omille salaisille mansikkapaikoillemme tekemään leiriä mökkipihalle? Ovatko kaikki matkailuyrittäjät vastuullisia toimijoita?
Vielä me suomalaiset emme ole ahdistuneita, vaikka Lapissakin ollaan jo hermostuttu lainvastaiseen majoitustoimintaan kaupunkien keskustoissa.
Koti on koti ja business on business, muistutetaan jo nyt Rovaniemen asukastilaisuuksissa, joissa penkkirivit ovat täynnä huolestuneita kaupunkilaisia, joiden kodeista uhkaa tulla hollitalli. Käytävillä kolistellaan öisin matkalaukkujen kanssa. Paikallisten uteliaat verhot heiluvat, kun matkailijat ovat valloittaneet kaupunkien keskustoja.
Kyllähän tänne matkailijoita mahtuu, matkustelemmehan mekin ulkomailla. On niin ihanaa vaihtaa maisemaa ja toisaalta ottaa vastaan eurot, jotka tulevat yhteiseen hyvään kärvistelevässä kuntataloudessa. Missä menee meidän sietokyky? Kuinka paljon matkailua saa olla?
Mitä jos matkailu karkaa käsistä? Voidaanko sitten sanoa, että nyt on hyvä. Tällä pärjätään. Emme tarvitse enempää. Meillä ei ole enää tilaa, kapasiteettia, tarvetta, halua.
Ilmastonmuutoksen edetessä pohjoinen vetää enenevässä määrin. Sääsket eivät enää silloin haittaa, kun muualla maailmassa paahdutaan hengiltä ja maailman ihmiset haluavat lomillaan tulla hengittämään raikasta kesäilmaa ilmastonsaasteilta paossa. Haluaako Suomi edistää ilmastonmuutosta omalla toiminnallaan?
Suomalainen tykkää tyypillisesti hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. Nautimme maailman sykkeestä lomillamme, mutta oma maa on mansikka. Miten suhtaudumme siihen, että muu maa mustikka tulee liian lähelle? Tarvitseeko Suomen panostaa kaikkensa matkailuun vai riittääkö talouden ja hyvinvoinnin kasvattamiseen panostuksemme osaamiseen ja tietotaitoon? Haluan keskustelua aiheeseen Missä menee matkailun rajat.