Kari Kannala kirjoitti (LK 1.8.) otsikolla "Suomessa on tapa jättää toimitukset rauhaan”. Saattaa näin ollakin, mutta olisiko paikallaan käsitellä asiaa laajemminkin. Mielestäni kaikki mediat ovat toimittajiensa näköisiä, ja kaikilla juttujen tekijöillä on jonkinlainen poliittinen tausta – samoin kuin meillä lukijoillakin.
Ei myöskään pidä unohtaa sitä vanhaa totuutta, että joka hallitsee median, on vahvoilla. Siksi eri ryhmittymät pyrkivät saamaan oman näköisensä henkilöt näkyville paikoille. Monet poliitikot ovat ponnistaneet eduskuntaan toimittajien urilta. Esimerkiksi Paavo Väyrynen aikanaan teki jutun itsestään.
Yleisradioon mennäkseni toimittajien henkilökohtaiset näkemykset tulevat mielestäni hyvin esille vaikkapa noissa ajankohtaisohjelmissa. Toimittajat valitsevat haasteltavat mielestäni monesti sieltä vasemmalta laidalta, jotka edustavat omaa näkökantaa, he johdattelevat haastateltuja haluamaansa suuntaan. Se tuli hyvin näkyviin muun muassa, kun käsiteltiin niin sanottua käännytyslakia. Siellä ei ollut juurikaan muita haastateltavia ”asiantuntijoita” kuin lain vastustajia. Siksi ymmärrän nykyisen hallituksen huolen Yleisradion politisoitumisesta.
Onhan Yleisradio verorahoilla rahoitettu ja siltä jos miltään odottaisi puolueettomuutta. Se ei tarkoita, että hallitus määräisi mitä saa julkituoda tai olla tuomatta. Kuitenkin jonkinlainen valvonta pitää olla laitoksella kuten Yleisradio, että se ei liu’u vain jonkun ryhmän äänitorveksi, ei hallituksenkaan, sillä se on vaarallista.
Ymmärrän hyvin, että aina kaikkia ei voi miellyttää. Toisaalta on hyvä tiedostaa, että mielestäni täysin absoluuttista totuutta ei ole olemassakaan.